Maailmassa on miljoonia ihmisiä ja heidän lapsiaan joille ”jouluateria” on utopiaa. Kuinka moni ajattelee sitä kauhoessaan lautaselleen jos jonkin näköistä ja makuista jouluruokaa jota tarjoaa kunnon väki? Ei varmasti monikaan, ja mitä se sitten auttaisi ”biafralaisia” pieniä lapsia? Joskus ja etenkin näin jouluna tulee vatsanpuruisena tämäkin mieleen. Ei mitään hätää, arjen mukana tämä kuitenkin unohtuu mielestä, viimeistään tipattoman tammikuun jälkeen.
Tahdosta tämäkin on kiinni, se vain vaatii toimenpiteitä valtioiden johtajilta. Yksittäisellä ihmisellä ei mahiksia siihen ole. Tarvitaan joukkovoimaa niin kuin esimerkiksi ilmaston puolesta, tai korona passin vastustajien joukko liikehdinnät. Rahaa maailmassa on enemmän kuin koskaan, muutamalla sadalla miljardilla pystyttäisiin antamaan ensiapua nälkään kuolemassa oleville pienille ihmispoloille. Eikä se ole heidän vikansa, ettei lihaa ole luiden päällä ja silmät näyttävät luonnottoman suurilta kuihtuneilla kasvoilla.
Nyt koronan aikaan on pystytty näyttämään mitä joukkovoima saa aikaan hyvässä, kun valtiot ovat säätämässä lakeja ja rajoituksia. Miksi ei näin tehdä lasten puolesta? He voivat huonosti, keitä ei tarvita vielä tai enää tämän myllyn pyörittämiseen, lapset ja vanhukset jopa hyvinvointimaissa, kuten Suomessa.
Mnää ja koer toivottava Raari jouluviatto kummingi täst joul saarnast hualimat. Muistakka kans et ravintolas tarvita niit korona passei, muute tlee klummi ulkovel.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
