Meistä jokainen joutuu silloin tällöin sanaharkkaan tai jopa repivään riitaan kumppaninsa, lapsensa, työtoverinsa, naapurinsa tai jonkun muun ihmisen kanssa.
Ongelma on se, että tunteet nousevat heti pintaan.
Järkevä vuorovaikutus unohtuu. Ihmiset ovat mestareita näkemään syyn vain toisessa osapuolessa. Tulee sanottua yhtä ja toista. Ja kun toinen on provosoitunut, lisätään vielä vettä myllyyn. Syntyy pattitilanne. Pienestäkin asiasta voi kehkeytyä suuri riita.
Kun on erimielisyyksiä, nähdään se pelinä, joka täytyy voittaa ja toisen hävitä. Ääritapauksessa Kummisedän Don Corleonen tapaan: Tee kuten sanon, tai kuolet! Lievemmässä muodossa uhkailua käytetään myös lasten kasvatuksessa. Jos et syö ruokaa, et saa jäätelöä!
Parhaat ratkaisut eivät kuitenkaan ole ota tai jätä, vaan win-win, eli molemmat voittavat. Silloin ei syytellä, vaan etsitään ratkaisuja. Kannattaa todella kuunnella toista ja tehdä tarkentavia kysymyksiä: Mitä tuolla tarkoitat? Voitko kertoa esimerkin?
Ja kun kuuntelee herkällä korvalla, mitä toinen sanoo, ratkaisun avaimet usein löytyvät. Parhaimmillaan syntyy jotain uutta, mitä kumpikaan osapuoli ei olisi itse oivaltanut.
Riidan sovittelu alkaa sen selvittämisellä, mitä on todella tapahtunut ja mitä toivotaan. Mukana on sekä järkeä, että tunnetta. Härkäpäinen puskeminen ei johda mihinkään hyvään. Sen sijaan avoimella ja uteliaalla asenteella pääsee pitkälle. Joskus jopa tarvitaan kriisiä, jotta asiat menevät eteenpäin ja löytyy uusia ratkaisuja.
Marjatta Jabe
Loading ...
