Tämän vuoden kansainväliset päivät Fuengirolassa juhlitaan ilman Suomen osastoa. Se on melkoinen uutispaukku, sen verran ”kiveen kirjoitettu” sinivalkoinen osasto on näissä juhlissa perinteisesti ollut.
Ainoana tahona Suomen osaston järjestämisoikeuksia hakenut Marko Levander on kertonut, että merkittävin syy pois jäämiselle oli taloudellinen: Suomen osastolle osoitettiin paikaksi sellainen tila, joka ei mahdollistanut taloudellisesti kannattavaa toimintaa.
Syy on ymmärrettävä, bisnes on bisnestä, harrastustoiminta on erikseen.
Keltä se sitten on pois, että Suomen osastoa ei tänä vuonna kansainvälisillä päivillä nähdä?
Sanotaanko ihan suoraan: isossa mittakaavassa se ei ole keltään pois.
Älä ymmärrä väärin, kyllä se jonkin verran on pois monilta, itseltänikin. Vaikka en koskaan ole ollut suomi-osaston aktiivisimpia lonkeron lipittäjiä, niin joka vuosi olen osastolla käynyt, ja yleensä aina siellä on ainakin jotain kivaa ollut minullekin.
Mutta ollaanpa nyt ihan rehellisiä. Tämä maailman onnellisin kansa ei ole koskaan ollut mikään juhlien keskipiste. Kun Brasiliassa sambataan, dommareilla vedetään reggaetonia, Englannissa hoilataan Beatlesiä ja ausseilla AC/DC:tä, niin härmässä tanhutaan.
Siinä ei ole mitään pahaa, päin vastoin. Suomalaista jäyhyyttä kannattaisi mieluummin vaalia kuin aina piestä ja nälviä.
Kansainvälisten päivienkin aikaan some-keskustelu yms. täyttyy kaiken tietävistä asiantuntijoista, joista kukaan ei lopulta ole valmis laittamaan tikkua ristiin oman, voittamattoman menestysreseptinsä eteen.
Moni meistä ajattelee olevansa ”erilainen suomalainen” joka ei pidä tahmeasta varpaisiin tuijottelusta, vaan kokee olevansa hilpeä bilehile. Ja moni varmasti onkin. Mutta kansana me olemme enemmän siellä verkkaisen puolella.
Suomesta tulee kaksi kansainvälisen menestyspotentiaalin omaavaa alkoholijuomaa. Toinen on harmaa lonkero ja toinen on musta salmiakkikossu. Musta ja harmaa. Eipä räisky värit meidän iloliemissäkään.
Ehkä Suomen osasto pitäisi järjestää erillisenä ”varjo-osastona”, krapulatelttana, jossa muiden maiden osastoilla kukonlauluun riehuneet voisivat aamulla lipitellä loiventavia lonkeroitaan. Ja olla hiljaa.
Loading ...
