Yleisurheilu on minun suosikki urheilua kiken ja jaliksen lisäksi, johtuneeko nuoruuden monilajisuuden harrastamisesta, varmastikin.
Päättyneiden yleisurheilun MM-kisojen anti oli hieno, ei pelkästään Wilma Murron pronssin vuoksi. Yllätykset ne ovat urheilun suola, vaikkakin samalla vuodatetaan tappion kyyneleitä ja juodaan karvaista kalkkia.
Suurin yllätys maatasolla oli Saksan jääminen mitalitta ja Ranskan yksi pronssi Suomen tapaan. Minulle mieluisaa oli Hollannin esitykset ja Kanada, joka nousi voimalajeissa kiekossa ja moukarissa korkeimpaan eliittiin. Oman ehdottaman suolansa kisoihin antoivat naiset, joista huokui ja näkyi urheilun ilo ja värikkyys, toisiensa kannustaminen ja halaaminen oli vapauttavaa ruudun tällä puolellakin.
Jotenkin paistoi kokonaisuudessa dopingin vähempi läsnäolo jo tulostasostakin. Maailmanennätyksiä ei tehty yhtäkään ja korkeimmalla pallilla huiskutukset olivat huolettomat.
Yksi asia vielä kummastuttaa, miten jotkut selvästi lihavat nousevat huipulle. Ei kaikki pyöreys voi olla lihasta ja luulisi rasvakerroksen haittaavan suoritusta, vaikka kysymys on voimalajeista, joissa tekniikka on kuitenkin se avainasia. Luulisi kovan treenaamisen kuluttavan rasvakerroksen.
Toinen ääripää on pitkänmatkan huippujuoksijat jotka näyttävä ufon kuljettajilta äärimmäisen hoikkina ja lommoposkisina. Kyllä on kauaksi tultu David Bedfordin ajoista, joka kiersi raamikkaana tasaisesti tukka hulmuten 64 sekunnin kierroksia kympillä tehden ennätyksiä. Enteitä tulevasta antoi aikoinaan meidän Lasse Viren, jonka olemus jo silloin oli lähellä nykymenestyjiä.
Kovimpia urheilijoita ovat kuitenkin moniottelijat, joiden keho joutuu kestämään joka kulman huippu rasitusta.
Kiitos kisoille kivasta ja mielenkiintoisesta runsaasta viikosta .Vaimokin kiittää… niiden loppumisesta 😉
Loading ...
