Jaana Kivimäki halvaantui 15 vuotta sitten, kun lastaussilta katkaisi hänen selkäytimensä.
Loppukesästä 2004 iltapäivälehtien lööpit huusivat, kun kenttäratsastaja Piia Pantsun hevonen loukkaantui eikä ratsastaja päässyt tavoittelemaan lähes varmaa olympiamitalia Ateenan kisoista.
Sen sijaan lööpintekijät eivät huomanneet, kun muutama kuukausi aiemmin esteratsastaja Jaana Kivimäki, 45, jäi hevoskuljetusauton lastaussillan alle. 500 kiloisen sillan hydrauliikkajärjestelmä petti ja metallilevy katkaisi Kivimäen selkäytimen kahteen osaan.
– Kehostani löytyi 2.000 sirpaletta luuta, Kivimäki kertoo.
Onnettomuus tapahtui, kun Kivimäki oli valmistautumassa aluemestaruuskilpailuihin. Ratsastajan onneksi tapauksella oli monta silminnäkijää, jotka kiiruhtivat auttamaan häntä.
– Sillan vastakkaisiin reunoihin tarttui molempiin viisi ihmistä ja muut lähtivät hakemaan lavoja, jonka päälle sen pystyi laskemaan.
Kivimäki ei tuntenut kipua heti ja hän käännähti välittömästi ympäri, kun silta saatiin nostettua paikaltaan. Lääkäreiden mukaan se ei kuitenkaan aiheuttanut lisävammoja. Röntgenkuvista näkyi, miten koko selkä oli murskana.
– Rintalasta painoi kuitenkin keuhkoja vasten niin pahasti, etten pystynyt hengittämään. Silloin luulin kuolevani, Kivimäki sanoo.
Mitä te itkette?
Paikalle osui myös Kivimäen erikoissairaanhoitajana työskentelevä tuttava. Hän totesi kolmekymppiselle nuorelle naiselle, että tämä voi pyörtyä rauhassa ja lupasi hoitaa hänet ambulanssiin.
– Samalla ystäväni nosti jalkojani, jotka valahtivat ilman tukea. Tajusin halvaantuneeni, koska en tuntenut niitä.
Ambulanssi saapui paikalle viidessä minuutissa. Sairaalassa Kivimäen leikkasi kaksi kirurgia, jotka tekivät töitä yhteensä yhdeksän tuntia.
Kivimäen perhe oli paikalla, kun hän heräsi nukutuksesta. Osa sukulaisista ei pystynyt pidättelemään kyyneleitä, kun lääkäri kertoi hänelle, ettei hän tule enää koskaan kävelemään.
– Minulla ei ole tapahtuneesta mitään mielikuvaa, mutta olin kuulemman todennut siihen, että mitä te itkette, nyt tavoitteeni on paikka paralympialaisissa, Kivimäki kertoo,
Kuntoutuminen kesti kuusi kuukautta. Neljän kuukauden päästä onnettomuudesta Kivimäki kipusi uudelleen hevosen selkään. Esteratsastus vaihtui kouluratsastukseen.
(Teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Parakouluratsastuksessa sääntöjä sovelletaan vamman mukaan. Kivimäen ryhmässä kaksi hän ohjaa hevosta niin äänellä kuin kahdella piiskalla, koska jalat eivät toimi.
Tällä hetkellä Kivimäki tavoittelee paikkaa Tokion paralympialaisiin. Hän kilpaili ensimmäisen kerran Lontoossa, mutta Rion kisat jäivät väliin, kun hänen silloinen hevosensa Belline pelästyi jotain Ypäjällä järjestetyissä vammaisratsastuksen PM-kisoissa. Tarrat, joilla Kivimäki kiinnitetään satulaan, pettivät, ja hän jäi roikkumaan pelkän ohjaksen varaa useaksi minuutiksi.
Ratsastajan niskassa todettiin kahden välilevyn pullistuma eikä olympiakomitean lääkäri antanut Kivimäelle kilpailulupaa. Kivimäki laittoi tamman vaihtoon.
– Pelkäsin ratsastaa sillä.
Sponsoroitu hevonen
Tällä hetkellä paralympialaistason ratsastajan alla on 15-vuotias Legolas, jonka kanssa hän toivoo ratsastavansa vuoteen 2022 asti.
– Jos se vain pysyy kunnossa.
Ratsastus maksaa 40.000-50.000 euroa vuodessa. Kivimäki on pystynyt viimeisen kolmen vuoden aikana rahoittamaan kilpailunsa sponsoreiden avulla.
– Omistan hevosesta 54 prosenttia. Yksi omistajista on tämän La Zambomba tallin omistaja sekä hevosen eläinlääkäri. Kaikki omistajat liittyvät jotenkin hevoseen, Kivimäki kertoo.
Myös Kouvolan kaupunki osallistuu kuluihin maksamalla kahden täyspäiväisen avustajan palkan.
– Tarvitsen kaksi ihmistä auttamaan minut hevosen selkään ja pukemaan sekä riisumaan varusteeni. Molemmat tytöt pystyvät hoitamaan niin minua kuin hevosta, vaikka Tiia (Dahlqvist) yleensä ratsustaa eli lämmittää hevosta minulle pari kymmentä minuuttia ennen treenejä ja Linda (Laaksonen) avustaa minua, Kivimäki kertoo.
Mika Heikkilä
Kivimäki on entinen esteratsastaja.
Loading ...
