Heräät aamulla kauden influenssan tuomaan rähjäisyyteen. Kuumehoureet ovat tuoneet uneesi painajaisia vastaamattomista sähköposteista, ja pohdit, saatko ajoissa yskittyä keuhkot palaverikuntoon.
Viestimet huutavat: eiliseltä on jäänyt vain 123 vastaamatonta sähköpostia. Aurinkorannikon Kokoomuksen puheenjohtaja muistuttaa sinua sadannen kerran tekemättömästä jäsenkyselystä. Puhelin soi – asiakas tarvitsee äsken suihkussa keksimäänsä innovaatioon kokonaisvaltaisen markkinoinnin tällä punaisella minuutilla ja ehdottomasti tekijäksi Helinän, joka lähti äitiyslomalle vuosia sitten, eikä sen koomin palannut. Ryhdyt muuttumaan Helinäksi, kunnes saat väliin toisen puhelun, jonka jälkeen sinun pitää muuttua myös Tiinaksi, Liisaksi ja Pekaksi.
Hapuilet vetolaatikosta valtamedioiden markkinoimaa Buranaa samalla, kun luet sisäisestä viestinnästä työsuhteen turvaamien tekijöiden kuulumisia: Yksi valmistautuu monen viikon lomaan kaukomailla, toinen on jäänyt sairaslomalle flunssasta ja kolmas kyselee saldovapaiden perään.
Harkitset hetken hakeutumista firmaasi töihin. Olisi kesäloma ja kaikkea! Luovut kuitenkin tästä miellyttävästä ajatuksesta, koska itse itsellesi antamaasi irtisanoutumisilmoitustakaan ei ole kukaan käsitellyt vuosikausiin lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Kaiken tämän riemukkaan henkilöstöhallinnon ja räkätaudin yhteisvaikutuksesta verestäneet silmät hakeutuvat kalenteriin: Seitsemän palaveria, lihaskivut, syventymistä vaativat projektit, pääkipu, hallinnon hommat, yskäkohtaus ja aina se asialistan pahnan pohjimmainen: Japen jäsenkysely. – Puhelin jatkaa soimista, viestitulva kasvaa. Kollega kehottaa lepäämään, mutta pyytää kuitenkin ensin tsekkaamaan ihan vaan pari juttua ja nyt tässä samalla voitaisiin katsoa myös ne ja nämäkin asiat.
Eipä siinä. Työn tekeminen on kivaa ja tuo suurta merkitystä elämään ja oma vikahan se on, kun lääkäriin mennessä ilmoittaa ensimmäisenä: ”En sitten halua mitään sairaslomaa, olen yrittäjä!”
Tsempit kaikille tämän vuoden influenssakierteiden taltuttamiseen! Kevättä kohti!