Kyllä sitä pitää ihmetellä miten täällä Aurinkorannikolla liikenne sujuu. Se muuten sujuu mielestäni hemmetin hyvin.
Luulisi kolareita olevan paljon enemmän ja jopa ihmishenkien menetyksiä, kun ikähaitarissa 15-90 vuotta ja eri ajopeleillä sompaillaan vähintään sadan eri kansallisuuden omaavien kuskien kesken. Ihmiset poukkoilevat ajoratojen yli miten sattuu ja fillaristit sekä rullaluistelijat pujottevat turistien lomitse, jotka tähyilevät kaikkea muuta kuin liikennettä. Siinä seassa sitten yritykset hoitavat tavaroiden kuljetukset ja huoltotoiminnat. Ei se helppoa ole turistibussien kuljettajillakaan, jotka joutuvat pitkien biiliensä kanssa todella ahtaalle.
Jos tuotaisiin suomalainen ajotapamentaliteetti näille Espanjan calleille ja carreteroille, niin olisi se sadattelujen määrä ihan mahdoton. ”Kato ny perkele, älä ny päästä sitä ensin, mitä helvettiä tuo nyt aikoo, mää mene ainakin”.
Suomalaisten itsekkyys ja malttamattomuus poistuu kyllä pitkän kaavan mukaan ajokilometrien lisääntyessä, kun huomataan ettei homma suju ilman joustoa. Härmäläisten kuskien pahin vika on yrittää ylittää suojatie ennen jalankulkijaa. Se tuntuu olevan pahin moka täällä, kun kuulee espanjalaisen nyrkin, potkun tai kävelykepin kolahtavan konepellille sadattelun myötä, ja näkee ne ilmeet. En varmasti ole ainoa joka on sen kokenut. Suomalaiset jalan kulkevat eivät moisesta ole milläskään, tulee vaan kotisuomi mieleen.
Suomalaiset ajokorttioppilaat pitäisi tuoda tänne suorittamaan ”inssiajo”. Epäitsekkyys ja joustavuus olisi se pääpointti kortin saamiseksi.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
