Joku on joskus kuvannut inflaatiota yhteiskunnan syöväksi. Se nakertaa järjestelmää sisältäpäin ja levittää lonkeroitaan kaikille talouden ja inhimillisen elämän osa-alueille.
Euroopassa ja suurimmassa osassa muuta maailmaa elettiin uskomattoman pitkä vaihe, jolloin inflaatio ei heilauttanut tavallisen ihmisen elämää. Johtuuko sitten Ukrainan sodasta, koronapandemiasta vai mistä, mutta tuollainen vakauden aika on joksikin aikaa mennyttä.
Elokuussa kuluttajahinnat nousivat Suomessa 7,6% vuoden takaiseen verrattuna. Espanjassa luku oli vielä julmempi 10,5. Molemmissa maissa inflaation kiihtyminen oli katkennut, hinnat nousivat hieman vähemmän kuin heinäkuussa. Lasku johtui lähinnä polttonesteiden hintojen laskusta. Muut kuluttajahinnat, kuten peruselintarvikkeet jatkoivat huimaa nousuaan.
Inflaatio on taloustieteessä monimutkainen kuvio. Sen hillitsemiseen on kokeiltu monenlaisia konsteja, jotkut ovat purreet paremmin, jotkut huonommin. Menemättä yhtään syvemmälle taloustieteen kiemuroihin, inflaatio aiheuttaa painetta kaikkialla yhteiskunnassa. Kun hinnat nousevat, myös palkkojen pitäisi nousta, jotta kansalaiset pystyvät ostamaan tarvitsemansa tuotteet ja palvelut.
Espanjassa kansalaisilla on taloudellisia puskureita ja turvaverkkoja erityisen vähän. Tuleva talvi näyttää pelottavalta. Miten tavallinen perhe selviää, kun maidon, munien ja viljatuotteiden hinnat nousevat neljänneksellä vuodessa. Palkat eivät pysy mukana, saati jo valmiiksi minimaaliset tukijärjestelmät.
Toivottavasti Euroopan keskuspankki ei käytä sitä vanhanaikaisinta inflaation hillintäkonstia, rahan painamisen lisäystä. Siitä seuraisi sellainen hullunmylly, että kukaan ei Espanjan kaltaisessa maassa pysyisi perässä. Rahaa kuskattaisiin juosten kottikärryillä pitkin katuja, jotta ehdittäisiin ostamaan munakenno, ennen kuin sen hinta olisi jo kaksi kottikärryllistä rahaa.
Pääkirjoitus
Loading ...
