Ikänäkö tai kaihi. Tai niiden yhdistelmä. Ikäviä vaivoja, jotka tulevat eteen käytännössä jokaiselle. Nämä vaivat ovat helposti parannettavissa. Kätevässä ja nopeassa leikkauksessa vaihdetaan mykiöt, sen jälkeen potilas näkee sekä lähelle että kauas. Elämän laatu paranee oleellisesti.
Lähtötilanne
Minua oli noin puolitoista vuotta vaivannut kaihi. Sen ensimmäiset oireet olivat huvittavia, yhtäkkiä en enää tarvinnutkaan lukulaseja, näin lähelle hyvin. Eli puhelimen selaukset ja muut sellaiset asiat alkoivat sujua ilman laseja. Monta vuotta oli kulunut niin, että mitään en pystynyt ilman lukulaseja lukemaan.
Ihmettelin tietysti mikä tällainen ilmiö on, puhuin siitä myös ääneen. Sinänsä erikoista, että kukaan ei maininnut kaihia mahdolliseksi lähinäön parantajaksi, myöhemmin minulle selvisi, että se on hyvin yleinen ”oire”.
Pikkuhiljaa kaukonäkö alkoi heiketä. Huomasin sen monissa yhteyksissä. Konkreettisimmat tilanteet olivat autolla ajaessa. Jotenkin vaan kaikki viitat ja kyltit hävisivät näkyvistä. Risteyksiin tai liikenneympyröihin tullessa oli melkoista arpapeliä, mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Seuraavat kaihin oireet liittyivät valoihin. Kaukana olevien kirkkaiden valojen ympärille alkoi muodostumaan lumihiutaleen muotoisia kehiä ja säteitä. Ne olivat kieltämättä kauniita.
Yksi tapaus jäi erityisesti valoilmiöistä mieleen. Kävelin lokakuisena iltana itsekseni Fuengirolan rantakatua. Katselin pimeälle merelle ja siellä loisti kaunis lumihiutaleen muotoinen valo keskellä pimeyttä. Ymmärsin, että kyse on ison purjeveneen korkeasta mastosta ja sen päässä olevasta valosta. Ajattelin, että onpa komea valo, veneellä varmasti juhlitaan jotain. Jatkoin kävelyä ja lähestyin Fuengirolan satamaa. Myös siellä loisti upeita juhlavaloja. Fuengirolan vuotuinen feria oli meneillään, mietiskelin, että juhlavalaistus varmasti liittyy siihen.
Meni hetki, ennen kuin oivalsin, että kaihihan se on joka minulle juhlavalaistusta järjestää. Nauroin itselleni ja ihailin tyytyväisenä lumihiutalevalaistusta.
Tässä vaiheessa olin jo käynyt Espanjan julkisen puolen terveydenhuollossa tarkistuttamassa näköni. Tuomio kaihista oikeassa silmässäni tuli heti, kun tulkkini Janita Forsman kertoi silmälääkärille oireistani. Silmäni tutkittiin tarkasti ja tehtiin leikkaussuunnitelma. Kaikki toimi julkisella puolella erinomaisesti, tunsin koko ajan olevani ammattitaitoisissa käsissä.
Päätös moniteholeikkauksesta
Jäin julkiselle puolelle leikkausjonoon. Arviot jonon kestosta olivat varsin lohdullisia, muutama kuukausi ja oikea silmäni leikattaisiin. Julkisella puolella olisi laitettu ensin kaihinen oikea silmä kuntoon, siihen olisi asennettu yksiteholinssi. Lukulasit olisivat todennäköisesti tehneet paluun arkiseen elämääni leikkauksen jälkeen.
Sattuma puuttui peliin. Sol Eyes järjesti ravintola Kukossa aamiaistilaisuuden marraskuun alussa. Tilaisuuden teemana oli juuri silmäleikkaukset niin ikänäkö- kuin kaihipotilaille. Olin paikalla ravintolan töissä, mutta toki asia kiinnosti ja kuuntelin Petri Oksmanin luennon tarkkaavaisesti. Jossain kohtaa juttelin Erja Oksmanin kanssa ja kerroin olevani leikkausjonossa julkisella puolella.
Pari tuntia tilaisuuden jälkeen puhelimeni soi ja soittajana oli Petri Oksman. Vaimonsa oli kertonut hänelle käymästämme keskustelusta, ja Oksman halusi vaihtaa kanssani muutaman sanan. Tapasimme, ja joko Oksman oli loistava myyntimies tai sitten hänellä oli tarjota tuote, jota oli mahdoton vastustaa. Näin jälkeenpäin olen kääntynyt jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, vaikkei Petri Oksmanin myyntimiehen taidoissakaan mitään vikaa ole.
Keskustelut Oksmanin kanssa johtivat siihen, että moniteholinssit Sol Eyesillä asennettuna alkoivat kuulostaa erittäin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Viikon verran päätöstä kypsyttelin ja sitten päätin tarttua mahdollisuuteen. Peruutin leikkausaikani julkisella puolella ja sovimme Sol Eyesin kanssa aikataulun tarvittaville toimenpiteille.
Se mikä minut vakuutti Oksmanin puheissa, oli moniteholinssien mahdollisuus. Julkisella puolella leikkauksissa vaihdetaan myös mykiö, mutta tarjolla on ainoastaan yksitehot, niillä kaukonäkö korjaantuu. Monitehoilla silmälasien käyttö on loppu koko loppuiäksi. Ei lukulaseja eikä muita näköä parantavia linssejä.
Kun miettii tuota eroa julkisen puolen ja yksityisen välillä siinä on oikeastaan kaksi asiaa punnittavana. Yksityinen puoli tarjoaa lopullisen ratkaisun näköongelmiin, julkisen puolen palvelu jää vähän puolitiehen. Kaihi kyllä poistuu ja kauaksi näkee hyvin, mutta lukulasit ovat todennäköinen tulevaisuuden riesa.
Tuon laadullisen seikan lisäksi toinen pohdittava asia on raha. Julkisella puolella maksut ovat nimellisiä, yksityisellä silmien kuntoon laittamiseen uppoaa useita tuhansia euroja. Sitä vaakakuppia voi aikansa kallistella ja miettiä, minkä arvoista rahallisesti hyvä näkö on.
Joissain tapauksissa aikataulu on myös merkittävä kriteeri valinnassa. Julkisella puolella jonot ovat yleensä kuukausien, jollei vuosien mittaisia. Sol Eyesillä pääsin tutkimukseen heti päätöksen tehtyäni ja leikkausoperaatio pystyttiin sopimaan parin viikon päähän omia aikataulujani kunnioittaen. Melko jouhevaa palvelua siis.
Operaatio
Kuten jo aiemmin kävi ilmi, itse päädyin monitehoihin ja valitsin operaation suorittajaksi Sol Eyes klinikan. Petri Oksman teki kaikki perustutkimukset silmiini. Klinikalla on modernit tutkimusvälineet, silmät tutkittiin pohjia myöten perusteellisesti.
Silmänpohjien ja -paineiden tulee olla hyvässä kunnossa, jotta operaatio voidaan turvallisesti suorittaa. Jos rappeumia tai muita ongelmia ilmenee, ne tulee ensin hoitaa kuntoon ja sitten vasta lähdetään mykiönvaihtohommiin.
Minulla kaikki oli kunnossa, joten leikkausaika katsottiin kalenterista. Siinä vaiheessa alkoi hieman jännittää, mitenkähän kaikki menee.
Leikkauspäivä tuli. Tapaaminen klinikalle oli sovittu klo 12. Ajattelin, että aamusta ehdin vielä hyvin tehdä töitä. Sen verran jännitystä kuitenkin oli, että työnteko oli korkeintaan puolitehoista.
Klinikalla minut vastaanotti miellyttävä hoitaja, joka kaikessa rauhassa ohjasi minut yksityiseen odotushuoneeseen. Minulle laitettiin erilaisia silmätippoja, osa varmasti puudutusaineita ja osa mykiöitä laajentavia tippoja. Anestesialääkäri kävi myös puheillani ja kysyi, haluanko hieman rauhoittavia vereeni leikkaukseen mennessä. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että ilman muuta pyysin rauhoittavat.
Pienen odottelun jälkeen odotushuoneesta avattiin ovi täysin steriiliin leikkaussaliin. Leikkaavan kirurgin Antonio Soler Garcian johdolla tiimi aloitti johdonmukaisen työskentelyn.
Lisää tippoja silmiin ja välillä vähän enemmänkin nestettä. Silmä pidettiin auki metallisella levittimellä. Sitten silmiäni ryhdyttiin yksi kerrallaan käsittelemään. Tippaakaan ei missään vaiheessa sattunut. Se on myönnettävä, ettei se maailman miellyttävin tunne ole, kun silmään työnnellään kaikenlaisia vempeleitä. Mutta kipua ei tuntunut kertaakaan.
Kelloa en tullut katsoneeksi, mutta aikaa koko operaatioon meni yhteensä reilut puoli tuntia. Eli vartti per silmä. Äärimmäisen nopeaa ja tehokasta toimintaa, kun ajatellaan, että ihmiselle oikeasti asennetaan muoviset mykiöt niiden syntymässä saatujen tilalle.
Henkilökunnan kanssa sovittiin jälkitarkastus seuraavalle aamulle, sain aurinkolasit ja kehotuksen ottaa loppupäivä melko iisisti. Eipä siinä hirveästi tehnyt mieli lähteä rehkimään tai hummaamaan, leikkauksen jälkeisinä tunteina näkö oli käytännössä poissa pelistä. Isot hahmot erotti, mutta esimerkiksi puhelimen käyttö ei onnistunut, koska mitään ei nähnyt. Vasta myöhemmin illalla näkö selkeni sen verran, että numerot puhelimesta löytyivät.
Lopputulos
Ensimmäinen aamu silmäleikkauksen jälkeen on ihmeellinen. Maailmaan on tullut hillittömästi lisää kirkkaita värejä ja pienet yksityiskohdat kotona osuvat silmään ihan eri tavalla kuin aiemmin.
Askel parvekkeelle ja aurinko tuntuu häikäisevän rajusti. Se on pieni miinus siinä kokonaisuudessa, että sävyt ovat vahvistuneet ja pienetkin tekstit purkkien kyljissä ovat lukukelpoisia.
Ehkä selkein esimerkki uudesta maailmasta tuli vastaan lounasaikaan. Lämmitin pannulla makaronilaatikkoa ja ryhdyin pursottamaan sen päälle ketsuppia. Täytyi hetkeksi pysähtyä ihailemaan näkyä. Niin kauniin ja kirkkaan punaista ketsuppi oli. Kaihin ja ikänäön rasittamilla silmillä tämä mainio tomaattijaloste näytti tummahkolta punertavalta mössöltä.
Autolla ajaminen on myös aivan erilainen kokemus uusilla silmillä. Tienviitat pystyy lukemaan jo kaukaa ja muutenkin liikenteen hahmottaminen on huomattavasti helpompaa. Pimeällä vastaan tulevien autojen valojen ympärillä näkyy renkaita, mutta siihen näkyyn tottui nopeasti.
Kirjojen lukeminen on nyt mahdollista, saapuvan bussin numeron näkee ennen kuin se ajaa yli, jopa viinipullojen etiketeistä löytyy paljon sellaista informaatiota, josta ennen ei ollut mitään tietoa. Lopputulos on sanalla sanoen upea.
Lisätietoja leikkauksesta saa Sol Eyesin kotisivuilta
Loading ...
