Safarilla Tansaniassa oppaaksemme osui 29-vuotias Vincent, joka on kotoisin 4000 asukkaan Sukuro -nimisestä masai-kylästä. 86-vuotiaalla isällä on 6 vaimoa ja yhteensä 40 lasta. Vincent on ainoa, joka pääsi kouluun: kilimanjarolainen tuomari kiinnitti poikaan huomiota kylävierailun yhteydessä ja rahoitti tämän opinnot.
Käytin tilaisuutta hyväkseni, ja tarkistelin Vincentiltä masai-heimoon tunnetusti liitettyjen, meistä länsimaalaisista aika erikoisilta tuntuvien tapojen paikkansapitävyyttä. Kyllä, ruokavalio koostuu edelleen vain lihasta, verestä ja maidosta. Ei, nuorukaiset eivät joudu enää tappamaan leijonaa mieheksi tulemisen riitissä, osoitus savannilla yksin pärjäämisestä muutaman viikon ajan, vain keihäs aseena, riittää.
Vincentin opastyöjaksot ovat 2-3 kk:n mittaisia, sitten hän matkaa mennen tullen lähes 3 vrk linja-autolla kotikylään perheensä luokse kahden viikon ’lomalle’. Hän maksoi vaimostaan appivanhemmilleen, masai-käytännön mukaisesti, 9 lehmää. 50-vuotias äiti ja oma vaimo huolehtivat lapsista, karjasta ja asumusten rakentamisesta muiden masai-naisten tapaan. Vedenhakumatka alkaa jo varhain aamulla, kanisterit on köytetty aasien kylkiin.
Vincentiä pyydettiin jo 17-vuotiaana yhteisönsä johtajaksi, josta hän kieltäytyi todeten, että hänen tietämyksensä ei siihen riittäisi. Pienellä safarioppaan palkallaan Vincent on kustantanut sekä pikkusiskonsa että -veljensä koulunkäynnin. Kysyin häneltä, mitä hän tekisi, jos saisi pohjattomasti rahaa. Hetken mietittyään hän vastasi, että perustaisi kyläänsä ammattikoulun, josta sitten taitonsa saisivat niin mekaanikot kuin ompelijatkin. Hänen vastauksensa sai minut hiljaiseksi, nuori mies osoitti niin ihailtavaa viisautta ja epäitsekkyyttä. Uskon hänestä vielä tulevan loistavan yhteisönsä johtajan, sillä, hän todella haluaa laittaa hyvän kiertämään.