Kalevi ”Kale” Puonti käy parhaillaan läpi melkoista elämänmuutosta. Yli 30 vuoden ura Helsingin huumepoliisissa vaihtui pari vuotta sitten rikostutkijan työhön nettiromanssipetosten parissa. Tämän vuoden lopussa jäävät myös romanssipetokset nuorempien tutkittavaksi, kun Puonti siirtyy eläkkeelle.
Kun istahdamme kahvikuppien ääreen Puontin kakkosasunnon terassilla Torreblancassa, hän ei kuitenkaan vaikuta mieheltä joka olisi valmis eläköitymään päiväunien ja pasianssin maailmaan. Päin vastoin.
Eikä Puonti oloneuvokseksi ole jäämässäkään. Seuraava ura, kirjailijan ura, on jo hyvässä vauhdissa. Esikoisdekkari ilmestyi elokuussa ja sille on jo useampi seuraaja työn alla. Niiden kimpussa Puonti aikoo pakertaa myös tämänkertaisella espanjanreissullaan.
Pettymyksestä kirjailijaksi
Kale Puonti ei ole ensimmäinen poliisi, joka tarttuu kirjoitusvälineistöön muutenkin kuin kuulustelupöytäkirjan vuoksi. Hänen kirjailijanuransa lähtölaukaus oli kuitenkin poikkeuksellinen. Sen aiheutti nimittäin yksi viime vuosien kohutuimmista rikostapauksista, kun huumepoliisin johtaja Jari Aarnio todettiin syylliseksi lukuisiin huume- ja muihin rikoksiin. Aarnio oli myös Puontin pitkäaikainen esimies.
– Aarnion tapaus aiheutti todella paljon pahaa huumepoliisin keskuudessa. Monet olivat tehneet vuosia ja vuosikymmeniä hyvää työtä, ja yhtäkkiä kaiken sen päälle laskeutui tämä Aarnion aiheuttama varjo, Puonti kuvailee.
– Halusin tehdä jotain huumepoliisin maineen palauttamiseksi. Että ihmiset ymmärtäisivät mitä siellä oikeasti tehdään, hän jatkaa.
Aluksi Puonti alkoi esimiesten hyväksynnällä kirjoittaa Kaupungin varjoja -nimistä blogia, joka avasi lukijoille huumepoliisin arkea. Myöhemmin hän ryhtyi uuden Huumepoliisi-lehden päätoimittajaksi.
– Kirjoittaminen on aina ollut minulle helppoa. Niinpä se tuntui hyvältä tavalta käsitellä myös tätä tilannetta, Kale Puonti kuvailee.
Vaikka Jari Aarnion tapaus jätti jälkeensä monenlaista tuhoa ja vahinkoa, oli siinäkin pilvessä siis hopeareunus.
– Ilman Aarnion tapausta tuskin olisin koskaan ryhtynyt kirjoittamaan, sanoo Puonti.
Työteliäs vai laiska?
Tapaus Aarnio nyt kuitenkin tapahtui ja sen aiheuttamien lukuisten seurausten joukossa on myös tämän vuoden elokuussa ilmestynyt Kale Puontin esikoisromaani Manni. Kirja aloittaa Helsingin huumepoliisista, eli ”Pasilan Myrkystä” kertovan sarjan.
Kerronnassaan Puonti haluaa edelleen tuoda esiin huumepoliisin päivittäistä työtä realistisesti.
– Poliisina dekkareiden lukeminen on joskus vähän hankalaa, kun muuten hyvässä kirjassa saattaa olla esimerkiksi sellaista sanastoa, jota poliisit eivät todellisuudessa käytä, Puonti toteaa
Luvassa ei siis ole lentäviä kierrepotkuja tai jackbauermaista koko maailman pelastamista. Sen sijaan tarjolla on realistista fiktiota huumepoliisin ja järjestäytyneen rikollisuuden kohtaamisista. Tai kuten Kale Puonti itse kuvailee kirjan sisäliepeessä:
– Esikoisdekkarini on tietysti fiktiivinen, mutta tutkintatavat ja taktiset ratkaisut olen pyrkinyt kertomaan niin tarkasti kuin se on mahdollista paljastamatta salassa pidettäviä poliisitoimia.
Kale Puonti mainitsee kirjoittamisessa helmasynnikseen laiskuuden. Väitettä on vähän vaikea hahmottaa, kun samassa keskustelussa mies luettelee Pasilan Myrkky -sarjan neljä seuraavaa osaa, joista kolme on jo työn alla ja neljäs ideana päässä.
– Toinen osa on nimeltään Milo ja sen julkaisupäivä on ensi vuoden alussa, 7. tammikuuta. Sain sen ensimmäisen version kustannustoimittajalta takaisin juuri ennen tänne Espanjaan tuloani. Siellä on marginaaleissa aika paljon punakynää, joten täällä käyn sen muokkaamisen kimppuun, hän hymähtää.
– Kolmas osa on nimeltään Virkki, ja siitäkin on ensimmäinen versio jo kirjoitettu. Se on tarkoitus saada markkinoille ensi vuoden syksyllä. Neljäs osa on tekeillä ja sen työnimi on Aalto. Idea on se, että kukin kirja kantaa nimenään aina tarinan päähenkilön sukunimeä, Puonti jatkaa.
Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, on suunnitelmissa myös yksi teos fiktion ulkopuolelta.
– Kyseessä on erään henkilön elämänkerta, mutta en vielä tässä vaiheessa halua paljastaa siitä sen enempää.
Poliisi Espanjassa
Kale Puonti sanoo odottavansa jo varsinaisten eläkevuosien alkamista. Silloin eivät päivätyöt enää haittaa kirjoittamista ja aikaa riittää enemmän myös kakkosasunnossa Espanjassa vietettäväksi.
– Monen muun suomalaisen tavoin myös minä kaipaan tätä valoa.
Yli kolme vuosikymmentä huumerikollisuutta aitiopaikalta seurannut Kale Puonti näkee luonnollisesti Aurinkorannikolla paljon myös vanhaan ammattiinsa liittyvää liikehdintää. Espanjassa on perinteisesti ollut liberaalimpi suhtautuminen huumeiden käyttöön kuin esimerkiksi Suomessa. Mutta miten poliisin silmät katselevat Aurinkorannikon huumetilannetta?
– No ensimmäiseksi täytyy sanoa, että kyllä nykyään narkkareita näkee huomattavasti enemmän Helsingissä kuin täällä Fuengirolassa. Tästä pitää mennä joko Málagan tiettyihin kortteleihin tai vastaavasti Marbellaan ja siitä eteenpäin esimerkiksi La Lineaan, niin silloin alkavat huumerikollisuuden ongelmat todella näkyä. Käyttöä täällä toki on, mutta huumerikollisuuden suhteen Aurinkorannikko on ainakin vielä aika lailla lintukoto.
Toivotaan että tilanne jatkuu samanlaisena, niin Puonti saa jatkossakin keksiä kirjojensa juonet omasta päästään, eikä lehtien otsikoista.
KUKA?
- Kalevi ”Kale” Puonti
- 58 vuotta
- Yli 30 vuotta Helsingin huumepoliisissa
- Kotoisin Riihimäeltä
- Kakkosasunto Torreblancassa
- Esikoisdekkari Manni julkaistiin elokuussa
Loading ...
