Poliisi tekee tuloksekasta kansainvälistä yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden hillitsemiseksi. Aurinkorannikolla on viime aikoina nähty pari merkittävää pidätystä, jotka koskettavat suomalaisia. KRP:n Kaj Björkvist valottaa yhteistyön taustoja tämän lehden sivulla kolme.
Björkqvist otti haastattelun yhteydessä esille myös yllättävän näkökulman poliisin toimintaan. Hän mietiskeli Espanjan pienien ”huumekaupunkien” kohtaloa, jos poliisi onnistuu toimissaan tehokkaasti. Hänen mukaansa Andalusiassa on joitain pikkukaupunkeja, joiden koko elinkeinorakennetta ylläpitää huumekaupasta tuleva raha.
Mikäli poliisi onnistuu kaatamaan tällaisen kaupungin huumekuninkaan, seuraukset vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Rehellisille yrittäjille tulee hätä käteen, kun kaupungista loppuu raha. Eipä löydy enää varakkaita pariskuntia nauttimaan kallista illallista ja hyviä viinejä, eikä kiinteistökauppakaan kukoista.
Kaikilla asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Se, että huumekuninkaat saadaan kiinni, on yleisen oikeustajun mukaan hyvä asia. Niin sen pitääkin olla. Mutta työpaikkansa menettävän yksinhuoltajan näkökulmasta tilanne on toinen. Hän joutuu miettimään, millä jatkossa elättää lapsensa.
Pablo Escobar oli kuuluisa kolumbialainen huumeparoni. Hän lahjoi ja tapatti useita valtion virkamiehiä ja poliiseja. Silti hän oli köyhällä kotiseudullaan palvottu sankari. Hän toi alueelle varallisuutta, josta köyhä kansa olisi muuten voinut ainoastaan nähdä päiväunia.
Sankareiksi huumekuninkaita ei kannata missään olosuhteissa nostaa. He kylvävät kuolemaa ympärilleen sekä suoraan, että välillisesti. Yhteiskunnalla niin Espanjassa kuin muuallakin maailmassa on oltava varaa tukea niitä yhteisöjä, jotka jäävät tyhjän päälle, kun rikollinen raha poistuu kierrosta.
Pääkirjoitus
Loading ...
