Ihmeellistä kuinka ajatukset saavat uuden näkökulman kun vaihtaa perspektiiviä. Oli huima kokemus kammeta itsensä satulaan monien vuosien jälkeen. Tallin pihalla odotti tavallista tätiratsastajaa kauniita andalusialaisia hevosia asianmukaisine varusteineen. Jännitti valtavasti kohdata näitä upeita olentoja. Täysin käsittämätön tunne etten muka osaa ratsastaa, vaikka nuoruusvuosina en paljon muuta tehnytkään. Totta kai osaan, vaikka en osaa. Sinne vaan selkään ja vuorille! Koko muu maailma unohtuu just sillä hetkellä kun omat jalat irtoaa maankamaralta ja ne etsii satulan jalustimia. Ihmeellinen symbioosi syntyy vahvan ja kauniin eläimen kanssa, joka lähtee tarpomaan puolestani pitkin hankalaa maastoa.
Miksi ihmeessä tämä näkövinkkeli hevosen korvien välistä on ollut olevinaan niin mahdottoman vaikeaa toteuttaa aikaisemmin? Se maksaakin vain muutaman kympin. Olihan se rakkain harrastukseni, suurin ”juttu” elämässä ennen hurahtamista teatteriin. Eihän tallille ole kuin hetken matka vaikka taksilla… mutta ei. Ei vaan tule mentyä. Tajusin siellä hevosen selässä, että jos nyt en tee niitä asioita, joita rakastan, niin jää pian tekemättä. Reilun tunnin aikana ehtii miettiä sieltä eri perspektiivistä monta asiaa.
Kun nuorena hevoset olivat kaikki kaikessa, oli elämä edessä. Ei se ole takana vieläkään, mutta 40 vuotta on välissä. Tunnin matka tallipihasta vuorelle ei ollut pitkä, mutta matka pään sisällä kyseisellä hevosretkellä oli tosi pitkä. Fyysinen muisti toi esiin ihmeellisiä muistoja. Miksi lykkään asioita? Miksi en suo itselleni just niitä asioita, joita haluan? Miksi siedän kompromisseja jos valittavana on parasta. Monet, monet asiat elämässä on ainoastaan järjestelykysymyksiä. Kamalaa saada itsensä kiinni jossittelusta kun katsoo peiliin.
Suurin pelkoni on tällä hetkellä, että pian olen taas hevosen omistaja. No; järkeä siinä ei ole, mutta mitä järkeä on odottaa jotain parempaa aikaa toteuttaa haaveitaan? ”Rannikon ridaajat”- ryhmä löytyy fb:stä. Eläköön ”tätiratsastajat”; tavataan ratsailla rannalla, vuorilla, kentällä tai ihan vaan tallilla. Meitä taitaa olla aika paljon…asia kuin asia.
Päivi Mäkinen
Loading ...
