Heikki ”Hese” Viinamäen, 64, hymyilevä hahmo on totuttu näkemään Fuengirolassa ravintola Kukon jazziltojen lisäksi trubaduurikeikoilla Suomi-baareissa kitaran kanssa.
Kesken haastattelun putkahti paikalle Kirsi Ruotsalainen ja kysyi Heseltä, että pääsethän säestämään Marle Mikkolaa parin kappaleen verran maaliskuussa. Hese merkkasi kalenteriin päivän ja rupattelutuokio saatiin valmiiksi ennen illan keikan alkua.
Alku balalaikalla
Hese aloitti musisoinnin jo nuorena poikana.
– Isäni oli taksikuski ja vei kerran Venäjälle jotain porukkaa. Hän toi sieltä tullessaan balalaikan. Olin neljän vanha, kun sain sen. Balalaikan kolmella kielellä tapailin ääniä. Seppo-serkkuni, silloinen Kauhavan kirkkoherra kuuli sen ja sanoi, että tarvitsen paremman instrumentin. Sepon kotona oli sähkökitara ja sain kokeilla sitä. Seppo näytti minulle, miten kitaraa pidetään ja opetti kolme perussointua, Hese muistelee.
– Aina kun Sepon silmä vältti, käänsin kitaran nurin päin, vasenkätinen kun olen. Kitaran kielet olivat siis väärin, eli paksuin kieli alimpana. Kun Seppo näki sen hän käänsi kitaran, mutta heti kun Sepon silmä vältti, käänsin sen taas mieleisekseni. Lopulta Seppo sanoi, että ”ei helkkari, olkoon sitten noin”.
Hese opetteli kitaransoiton itse.
– Minun soittotavalle ei ollut mitään otetaulukoita. Kavereiden kanssa tuli bändit mukaan kuvioihin. Yksi kavereista teki sähköbasson, antoi sen minulle ja niin opettelin myös basson. Bassoon kiinnitin vanhasta pesukoneesta metallisen UPO-merkin, ja se oli hieno.
Nuoret miehet soittivat rokkia ja kaikenlaista musiikkia. Näyttelijä Jussi Lampin kanssa he esiintyivät Halkosaaren tanssilavalla ja pääsivät lämmittelybändiksi mm. Juice Leskiselle.
– Samaan aikaan sain Lappajärven soittokunnasta venttiilipasuunan, jolla opettelin alkeita. Mularin Paavo sanoi, että noille huulille sopii pasuuna, rupeepa sitä soitteleen.
Puhalsi sotilasmuusikkona
Keskikoulun jälkeen Hesen piti uveta miettimään, mitä alkaa tehdä isona. Hän näki lehdessä ilmoituksen, missä ”soitto-oppilaskouluun Helsinkiin haetaan musikaalisia ja hyvähampaisia nuoria miehiä”, joille tarjottiin ilmainen koulutus ja vielä päiväraha, joka oli kolminkertainen varusmiehen päivärahaan verrattuna.
– Soitto-oppilaskoulu sijaitsi Mechelininkadulla ja pasuunatunneilla kävin Sibelius-Akatemiassa. Opettajana oli Olavi ”Ankka” Lampinen. Sain sieltä sotilasmuusikon pätevyyden. Ankka hommasi minulle bassopasuunan ja sanoi, että bassopasunisteista on pulaa. Muutin takaisin Vaasaan vuonna 1980 ja etenin siellä kessusta sotilasmestariksi ja lopuksi luutnantiksi.
Hese kävi Niinisalon soittokunnan combon kanssa soittamassa rauhanturvaajille mm. Eritreassa ja Kosovossa.
Jazzin kutsu
1980-luvulla Hese tapasi Erkko Jussilan , joka pyysi mukaan dixiebändiin, vaikka Hese ei ollutkaan aikaisemmin soittanut jazzia.
– Soitin aluksi melodiaa ja sitten pikkuhiljaa sooloja. Bändin nimeksi tuli Wasa Dixie Tigers. Erkko oli hyvä myymään keikkoja. Teimme yhden levyn ja olemme mukana kokoelmalevyllä Finnish Classic Jazz Around The Millenium. Soitimme paljon olutfestareilla, Fondiksessa ja aina Taiteiden yönä. Vaasan Big Band tuli mukaan vähän myöhemmin. Sitä veti trumpetisti Rolf Nordman.
Uusi alku Fuengirolassa
Hese pääsi 50-vuotiaana armeijasta eläkkeelle. Erkko oli ollut Fuengirolassa jo vuoden verran ja pyysi kaveriaan Andalusian Swingbandiin pasunistiksi.
– Vuonna 2011 aloimme soittaa Reginassa ja siitä lähtien tämä sama kokoonpano on ollut mukana. Reginasta muutettiin Nuriasoliin ja sitten tänne Kukkoon. Tämä on mukava paikka. Äänentoisto on aina yhtä hyvä ja ammattimies miksaamassa. Tänne on mukava tulla, Hese kiittää.
– Rakennan yleensä illan ohjelmiston siten, ettei tule aina samoja kappaleita. Katson myös, että muusikot saavat ruokaa ja kuulutan. Kitaristi Diego Suarés on varsinainen kapellimestari. Antti Sarpila ja Bianca Morales tietenkin hoitavat omat keikkansa.
Vuosien varrella kokoonpano on saanut säestää loistavia muusikoita: Jukka Eskola, Sami Saari, Eero Koivistoinen, Kari Fall ja Heikki Silvennoinen…
– Välillä soitan bassoa, jos on tarpeen. Onhan siinä hommaa ja joutuu ottamaan ison vastuun. Eihän näistä kukaan rikastu, mutta tähän asti olen saanut orkesterin aina kasaan.
Hese tuumaa, että ensi vuonna hän voisi viettää 15-vuotisjuhlaa Fuengirolassa.
– Joudun aina esittämään yleisön pyynnöstä kappaleen Eh Las Pas, joka on creolinranskaa. Erkko kirjoitti aikanaan sanat mulle semmoisella Remu-englannilla. En vieläkään ymmärrä, mitä sanat tarkoittaa. Soittokuntoni on nykyään parempi kuin koskaan.
– Paras kaverini täällä Fuengirolassa on Luca-niminen kääpiösnautseri, joka täyttää 11 vuotta.
Teksti ja kuvat: Harri Aavaharju
Loading ...
