Varmasti jokainen Aurinkorannikolla asuva on kuullut jonkun suomalaisen kiroavan, kun mikään ei hoidu. On sitten kyse ollut vesisopimuksen avaamisesta, netin kaatumisesta, sähkömiehen tilaamisesta, tai lähes mistä tahansa arjen asiasta. Ja se on totta. Turha sitä on kiistääkään.
Kun kirjoitin kolmannen kirjani Espanjan elämästä, tein sen sillä ajatuksella, että avaan siinä opettavia tarinoita kulttuurieroista, jotta tänne suuntaavat osaisivat ottaa oikealla tavalla maan eroavaisuudet Suomen kanssa.
Yllättävintä kirjoitusprosessissa oli kuitenkin se, että itse opin paljon tuona aikana. Vasta istuttuani koneen äärelle muistelemaan menneitä tapahtumia ja tapahtumien aikaan katastrofilta tuntuneita asioita, aloin ymmärtää miten turhistakin asioista olen hermoni menettänyt. Omassa remontissani yksi, jos toinen asia meni vinoon ja tehtiin uudestaan, josta hermo suli päreiksi. Kun kirjaa kirjoittaessa kävin tapahtumia mielessäni uudelleen läpi, aloin ymmärtää ongelman olevan minussa, eikä maan tavassa tehdä.
Enkä tarkoita tietenkään, että täyden hinnan maksamalla pitäisi hyväksyä hutilointia, vaan sitä, kuinka suuri merkitys jollain vinossa olevalla putkella, tai laattasaumalla lopulta on sen oikean elämän kannalta. Asiat, joista poltin hermoni vuosien aikana, johtuivat todellisuudessa odotuksistani työn laadusta, eivätkä ne odotukset olleet realistisia, koska emme ole Suomessa. Maassa tulisi osata elää maan tavalla.
Kirjan valmistumisen jälkeen olen lopettanut kaiken kiirehtimisen ja kiroilun. En enää tuijota seinää, joka on vähän vinossa, tai hiushalkeamia seinissä. Kyllä se talo pystyssä pysyy, eivätkä ne halkeamat vaikuta yhtikäs mihinkään.
Visiitti Mijas Pueblon kujilla avaa vielä paremmin sitä rakentamisen huolettomuutta täällä. Talo tehdään ihmisen suojaksi keliltä ja varkailta. Aivan sama onko talon pinta siisti vai ei.
Olen alkanut ajatella itsekin nyt niin, että mitä sitten, miten joku asia on tehty? Miksi menetän hermoni, jos tavara ei tule tänään, vaikka luvattiin. Onhan päivä huomennakin. Elämä on nyt asteen verran leppoisampaa, kun sain prosessoida kirjani myötä näitä asioita lukijan perspektiivistä.
Jos elo täällä tuntuu takkuiselta, mieti onko se takku isokin murhe oikeasti. Keskity niihin asioihin, jotka elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Niin minä koetan tästä eteenpäin tehdä. Ainakin yritän.
Loading ...
Morjes Henkka. Omistin Benalmadenassa 11 vuotta osakkeen ja
hötkyilin kuten sinäkin asioista,vähän kaikesta, kun tuntu että mikään ei mun mielestä sujunut kuten halusin. Meni noin vuosi kun tajusin että se on se kulttuuriero,tämän jälkeen aloin ajatella siten kuin paikalliset ajattelee asioista,kyllä helpotti. Tämän herätyksen aiheutti eräs ystävä joka oli Suomesta käymässä meillä,istuttiin iltaa ja kun minä valittelin asioiden toimimattomuudesta hän tokaisi että etkö ole kuullut sanontaa että maassa maan tavalla tai maasta pois.Hyvää kesän odotusta sinulle. -Simo