Meidän jouluaattomme Suomessa vs. Espanjassa.
Suomessa: Aamu alkaa riisipuuron keitolla, haudutetaan hitaasti pienellä lämmöllä, aa että, ihan jo herahtaa vesi kielelle, päälle kanelia ja sokeria.
Puuroa nauttiessa katsomme tv:stä Lumiukko-ohjelman, Walking in the Air, joka kerta tuon kuullessani palaa mieleen muistoja jostain kaukaa. Tv-kanavan vaihto ja perinteinen joulurauhan julistus puolen päivän aikaan. Turun tuomiokirkon kellot lyövät 12 kertaa ja Brinkkalan-talon parvekkeelta kuuluu: ”Huomenna jos Jumala suo…”
Lumi narskuu kenkien alla kun viemme haudoille kynttilät sukulaisille ja ystäville. Näin hekin ovat osana joulun viettoa.
Joulun ruokapöytä katetaan, on valkoinen liina, paremmat lautaset, lasit ja servetit on taitettu huolellisesti. Vanhat kynttilänjalat ja punaiset kynttilät kuuluvat ilman muuta kattaukseen. Sitten syömään. On mm. itsetehdyt porkkana- lanttu- ja perunalaatikko, hyvin murea kinkku, kastike, kalkkuna, herneet, rosolli, kananmunat, italiansalaatti, maustekurkku, savulohi ynnä muuta. Nyt kun ei vielä ole liian ähky, niin on ”pommin” aika eli jälkiruoka, luumurahka!
Sitten voikin pyöriä sohvalla ja odotella joulupukkia. Loppuilta kuluu yleensä seurapelien kera, ehkä tv:tä katsellen ja seurustellen. No, nyt joku miettii, entä kuusi? Sehän on koottu ja koristeltu aatonaattona, kenties jo aikaisemmin.
Espanjassa: Jouluaatto on hyvin pitkälti samanlainen, mutta lumi ei narsku kenkien alla eikä käydä haudoilla. Monesti on aurinko paistanut ja ollut jopa kuuma, vaikka on talvi kalenterin mukaan.
Paikalliset kulkevat toppatakit päällä!
Joulua on alettu valmistella jo marraskuun alussa, kuusi koristeltu ja jouluvaloja ripustettu. Jouluvalaistus onkin iso ero Suomeen verrattuna, vain mielikuvitus on rajana, toinen toistaan upeampia valokoristeita, isoja, pieniä, katuja peräjälkeen koristeita täynnä. Myös eri kokoisia seimiä, joita Suomessa on ehkä vain kirkoissa.
Espanjan joulu on iloa ja perinteitä. Se yhdistää ihmiset ja perheet, aivan kuten meilläkin.
Kyllähän koristelut ja leipomiset ym. onnistuvat muuallakin. Sinähän sen joulun teet, juuri omanlaisesi, asuit missä päin maailmaa tahansa.
Laulun sanoin: Niin usein vielä muistelen, mä jouluja lapsuuden.
Ne elän yhä uudelleen, mä kaikkine tuoksuineen.
Ihanaa joulun aikaa kaikille, pitäkää läheisistä huolta.
Ei joulumieltä ei iloa. Toivottomuutta jouluilon sijaan. Vaikeasti vammaiselta henkilöltä riistettiin viimeinenkin tuki ja apu. Moni kuvittelisi että hyvinvointialueiden tehtävä on huolehtia ja auttaa heikompiosaisia. Mutta Pirha toimii toisin. Törkeää kiusaamista tämä kaikki. Jätetään toinen heitteille ja valehdellaan vielä päin näköä. Voiko tärkeämpää olla?