Kyllä oli komeat nimipäivät sulla. Ainakin täällä Vuosaaressa meren läheisyydessä.
Sydän pamppaillen jännityksestä menin nukkumaan lauantaina. Odotin niin kovasti nimipäiväjuhliasi lumitykityksen merkeissä. Sellaista toitotettiin televisiossa kaksi päivää ennen kekkereitäsi tulevaksi. Juhlinta alkoi jo aamusta, jolloin vielä hyvän sään aikaan menin ostoskeskukseen varautumaan valtavalla määrällä ruokaa ja viiniä, että oikein huolella pääsen paneutumaan nimipäiväjuhliisi koko viikonlopun. Varauduin vielä lumiraudoilla kengissä, koska ikinä ei voi tietää onko liukasta vai muuten mahdotonta kävellä.
Olen erityisen etuoikeutettu nimipäiväjuhliesi juhlija, koska kohtalaisen isokokoinen autoni on kadunvarsiparkissa pienellä sivukadulla, joita ei aurata ensimmäisten joukossa. Jännitystäni juhliesi suhteen lisäsi vielä kammottavan fyysisen ponnistuksen aloitus kaivaa autoni lumesta.
Rakas Valtteri; minulta kysytään usein, että kaipaanko huusholliini miestä. Valtteri, sinä autoit muistuttamaan mieleeni, että kaipaan. Sunnuntaina iltapäivästä kaipasin miestä lumitöihin oikein rajusti, kun vakain askelin marssin lumilapion kanssa 100m pitkiä lumisia pihaportaita alas kohti järisyttävän kammottavaa lumimäärää autoni päällä ja ympärillä. Kyllä siinä raavasta miestä kaipaa naisihminen, vaikka muuten ei juurikaan!
Valtteri; olen ikuisesti kiitollinen sinulle muistutuksesta, että pidän elämäni aina siinä asennossa mahdollisuuksien mukaan, että takuulla pääsen talveksi lämpimään. Nimipäivälahjaksesi annoin sinulle ikuisen kiitoksen muistutuksestasi vihaamastani talvesta. Lapioidessani autoa näkyviin, mielessäni kävi lukuisia kertoja ilolaulu lentolipusta Málagaan 1.2.
Kiitos, Myrsky-Valtteri Luminen.
Päivi Mäkinen