Viime sunnuntaina 9. helmikuuta vietettiin Espanjan Aurinkorannikon suomalaisyhteisön kantaisän Hannu Hallamaan siunaustilaisuutta. Fuengirolan seurakuntakodille oli saapunut runsaasti Hallamaan omaisia ja ystäviä toivottamaan pidetylle miehelle hyvää taivasmatkaa.
Hallamaa menehtyi 79 vuoden iässä tammikuussa.
Tilaisuudessa puhuivat Hannun veli Patrik Hallamaa, Aurinkorannikon leijonien edustaja Ilkka Fonsén, pappi Jarmo Karjalainen sekä Coraje Solidario -yhdistyksen edustaja Paco Luna.
Lue myös: Aurinkorannikon pitkäaikaisin suomalaisasukas Hannu Hallamaa on kuollut
Patrik Hallamaa kertasi puheessaan Hannun varhaisia vaiheita lähtien syntymästä ja saapumisesta Espanjaan. Hän kertoi käyttäneensä aineistona puheeseensa äitinsä Brita Hallamaan kalenterimerkintöjä.
Ilkka Fonsén korosti puheenvuorossaan Hannun pyyteetöntä auttamishalua. Hannu oli aktiivisesti esimerkiksi Lion´s Clubin toiminnassa. Fonsén korosti sitä, että myös järjestötoiminnan ulkopuolella Hannu oli aina avoin ja valmis auttamaan.
Aurinkorannikon pappi Jarmo Karjalaisen puhe kertasi Hannun elämänvaiheita monipuolisesti. Hän oli yhdistänyt puheeseensa otteita Raamatusta ja sovelsi niitä Hannun elämään. Karjalaisen puheessa oli mukana mukavasti myös huumoria, sillä Hannu rakasti hyvää huumoria elämässään ja viljeli sitä laajalti.
Lue myös: Hannu Hallamaa on Aurinkorannikon pitkäaikaisin suomalaisasukas
Siunaustilaisuus oli kaunis ja arvokas. Kaikesta henki ihmisten arvostus ja kunnioitus edesmennyttä Hannu Hallamaata kohtaan.
Paikalla oli suomalaisten lisäksi laaja joukko Hannun espanjalaisia ystäviä. Hannun arvostuksesta kertoo paljon myös se, että paikalla oli Fuengirolan kaupungin edustajina apulaispormestari Rodrigo Romero ja kaupungin turvallisuudesta vastaava valtuutettu José Ponce.
Jarmo Karjalaisen Hannu Hallamaan muistotilaisuuden puhe 9.2. klo 15
”Hyvät omaiset, ystävät ja läheiset.
Erityisesti Virva, Lotta, Sisarukset Patrik, Veli & Meri, Veljentytär Cecilia perheineen, Veljenpoika Luis.
Olemme tänään kokoontuneet muistelemaan ja kunnioittamaan Hannu Hallamaan elämää. Surun ja kaipauksen keskellä sydämissämme on myös kiitollisuus – kiitollisuus Hannun värikkäästä ja merkityksellisestä elämästä, joka kosketti monia ihmisiä niin Suomessa, Espanjassa kuin niiden välilläkin.
Hannun matka alkoi Tukholmassa 10. toukokuuta 1945. Hänen elämänsä kulki monien vaiheiden ja maiden läpi jättäen pysyvän jäljen moniin kohtaamiinsa ihmisiin. Raamatussa sanotaan: ”Kaikella on määräaikansa, joka asialla taivaan alla.” Ihmeellistä on, että Hannun isä ehti paikalle synnytykseen Suomesta juuri edellisenä päivänä – niin kuin oli kirjoitettu: ”Aika on syntyä.”
Ruotsista perheen matka jatkui pian eteenpäin. Monien Euroopan maiden kautta Hallamaan perhe saapui lopulta Espanjaan, jossa Franco oli juuri avannut rajat. He saapuivat ensimmäisellä junalla vuonna 1947, Hannun ollessa kaksivuotias. ”Kaikella on totisesti määräaikansa taivaan alla.”
Elämä Espanjassa kuljetti perhettä eri paikkoihin, kunnes he asettuivat Churrianaan. Siellä maatilalla kasvatettiin monenlaista – erityisesti neilikoita. Niin kuin on kirjoitettu: ”Aika on istuttaa ja aika repiä maasta.”
Hannun elämään mahtui paljon – Hannu aloitti koulunsa jesuiittakoulussa Málagassa,mutta koska hän oli protestantti, häntä yritettiin käännyttää katolilaiseksi. Kerrotaan, että hän sai jopa kepistä sormilleen koulussa. Eräänä päivänä hän oli kävellyt yli 20 kilometrin matkan takaisin koulusta kotiin juuri tästä syystä ja todennut, että ei suostu siihen, että häntä lyödään enää kepillä. Lopulta Brita-äiti päätti, että koulua kannattaa jatkaa Suomessa. Niinpä Hannun matka vei Suomeen, Sysmään. Taas jälleen kirjoitukset käyvät toteen: Aika on syleillä ja aika olla erossa.
Hannu oli tuolloin 9-vuotias. Hänellä oli polvihousut yllään, ja lentomatka kesti useita päiviä. Matkan aikana hän sai jopa kokeilla lentokoneen ohjaamista. Kerrotaan, että Sysmässä häneen aluksi suhtauduttiin vähän varauksella. Toiset koulupojat eivät oikein uskoneet, että Hannu oli saanut kokeilla lentokoneen ohjaamista ja olivat jatkaneet, että ihan Espanjasta saakka sitä on tänne tultu. Sittenhän sinä olet varmaan nähnyt härkätaistelujakin. Hannu oli vastannut siihen totuudenmukaisesti: ”Niin tietysti olenkin!”. Sysmän pojat olivat sitten nyrkein kertoneet oman näkemyksensä, puhuiko Hannu heidän mielestään totta. Siitä kuitenkin alkoi hänen sopeutumisensa Suomeen. Myöhemmin Hannu kävi koulunsa loppuun ja suoritti asepalveluksen. Mutta ei isänsä tavoin innostunut sotilasurasta. Aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
”Hänellä oli loputtomasti ideoita ja luovuutta”
Hannu ehti toimia monella alalla – matkailussa, rakennustoiminnassa ja monipuolisena yrittäjänä. Hänellä oli loputtomasti ideoita ja luovuutta – milloin kyse oli hautakivistä ja elämänvedestä (Aqua Vital), milloin silkkikankaista ja käyntikorteista. Hän ehti kokeilla monenlaista: kiinteistönvälitystä, risteilyaluksia, matkaoppaan työtä ja jopa
panimotoimintaa. Hannun isä nimittäin lähetti hänet Suomeen oppimaan virvoitusjuomien valmistusta Lahden Mallasjuomille muutamaksi vuodeksi, tarkoituksenaan perustaa Espanjaan oma limonaditehdas.
Matkailualalla Hannu näki ja koki paljon jo Kalevi Keihäsen kultakaudella, kun suomalaiset lähtivät maailmalle suurin
odotuksin ja hieman pienemmällä budjetilla. Hän otti turisteja vastaan, järjesti matkoja ja varmisti, että reissuista tuli ikimuistoisia – tavalla tai toisella. Afrikan risteilyt kutsuivat häntä monta kertaa, ja risteilyisäntänä hän vei suomalaisia seikkailuihin kaukomaille. Hän oli ennen kaikkea matkustajien hyvinvoinnin takaaja – mies, joka tiesi, mistä löytyi
parhaat retkikohteet ja mistä apu, jos joku eksyi kartalta tai paikallisista aikatauluista. Matkaopaskoulutukseen kuului myös kielikoe ruotsiksi, mikä oli Hannun mielestä hänen heikoin kielensä, vaikka hänen äitinsä olikin ruotsinkielinen. Kokeeseen mennessään hän jännitti, miten siinä mahtaisi käydä. Testin vastaanottaja aloitti kysymällä: ”Vad
heter du?” ja jatkoi: ”Missä olet syntynyt?” Hannu vastasi reippaasti: ”Olen syntynyt Tukholmassa!” Tähän kokeen vastaanottaja totesi: ”No sittenhän sinä puhut varmasti sujuvaa ruotsia.” Ja näin Hannu läpäisi kielikokeen heittämällä. Niin kirjoitukset käyvät toteen: ”Aika on olla vaiti ja aika puhua.”
Kaikki me tiedämme, että Hannu Hallamaa oli mies, joka oli mukana monessa – ja mielellään juuri siellä, missä tapahtui! Hänen huumorinsa, seikkailunhalunsa ja matkailun ilonsa eivät jääneet vain hänen omaan elämäänsä, vaan tarttuivat myös kaikkiin, jotka hänen kanssaan matkasivat. Olipa määränpää Afrikka, risteily tai elämän mutkat ja käänteet, Hannu osasi tehdä matkasta hauskan ja unohtumattoman. Hannu ei pelännyt tarttua uusiin haasteisiin – hänellä riitti rohkeutta, idearikkautta ja ennen kaikkea tekemisen meininkiä. Siksi täällä Aurinkorannikollakin on satoja rakennuksia, joita hän on ollut rakentamassa yhdessä Patrickin kanssa. ”Aika on purkaa ja aika ”Hannu oli mies, jolla oli suuri sydän ja auttavainen mieli”
rakentaa.”
Hannu oli mies, jolla oli suuri sydän ja auttavainen mieli. Hän oli sosiaalinen ja suhtautui ystävällisesti kaikkiin, minkä vuoksi hän sai paljon positiivista palautetta. Hannu oli myös aktiivinen hyväntekeväisyystyössä, josta kohta kuulemme lisää. Hän kantoi vastuuta ja halusi olla mukana rakentamassa parempaa maailmaa. Hän ei tehnyt avustaan numeroa, vaan auttoi käytännönläheisesti – olipa kyseessä matkakassa kotimatkaa varten, mopo invalidille tai tuki muille apua tarvitseville. Hänen hyväntekeväisyytensä näkyi teoissa, ei sanoissa. Hannu oli myös ritari Pyhän Lasaruksen ritarikunnassa, mikä kuvasti hänen sitoutumistaan lähimmäisten auttamiseen.
Mutta Hannu ei ollut vain auttaja – hän oli myös nautiskelija. Hän rakasti hyvää ruokaa ja herkutteli ravuilla ja mädeillä, mutta arvosti myös välimerellistä ruokavaliota, sekä öljyä ja suolaa”. Hän oli taitava kokki ja oppi valmistamaan paellaa seurattuaan sen valmistusta lukuisissa harjannostajaisissa – kunnes lopulta hallitsi sen täydellisesti. Hyvä pihviliha oli hänelle erityinen nautinto, ja isältään hän oli oppinut elämänohjeen:
”Kahta ei saa lyödä – naista eikä hyvää pihviä.”
Hannu osasi arvostaa elämän hyviä hetkiä – herkullisia aterioita, matkustamista ja yhdessäoloa rakkaidensa kanssa. Puoliso Virva on kertonut heidän jakaneen lukemattomia ihania matkoja, naurua, iloa ja lepoa. Hannun huumori, jossa oli ripaus sarkasmia ja ironiaa, teki hänestä pidetyn puolison, ystävän ja seuralaisen. ”On aika itkeä ja aika nauraa.”
Hannu säilytti elämänilonsa loppuun asti, vaikka terveys toi mukanaan haasteita. Puolisonsa Virvan kanssa hän kulki rinnakkain 30 vuotta, toinen toistaan tukien. Joskus Hannusta saattoi näkyä suomalainen hiljainen melankolinen mielenlaatu – jotkin asiat hän piti omana tietonaan, vaikka niistä olisi voinut jakaa enemmänkin. Mutta niin kuin on
kirjoitettu: ”On aika olla vaiti ja aika puhua.” Vaikka Hannu tunsi itsensä espanjalaiseksi, oli hän ennen kaikkea suomalainen mies.
Hänen lähtönsä tapahtui rauhallisesti, nukkuessaan, ilman kipuja. Se oli lähtö, jota hän ei pelännyt, vaan johon hän suhtautui levollisesti. Hoitajat kertoivat, että hän oli vielä toimenpiteeseen vietäessä vitsaillut jotakin lääkäreille.
En tiedä mitä Hannu vitsaili lääkäreille viimeisinä sanoinaan, mutta voin hyvin kuvitella Hannun astuvan taivaan porteista sisään, katselevan ympärilleen ja toteavan: ”Eikö täällä olekaan vielä golfkenttää? No, tehdäänkö sellainen?”
Mutta vaikka Hannun lähtö tuli äkkiä, me saamme lohduttautua sillä, että hän ei ollut yksin. Hän kulki viimeisen matkansa Taivaan Isän käsissä. Kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.” (Joh. 14:1-2)
Tänään me jätämme Hannun Jumalan haltuun. Hän on päässyt perille, kotiin. Aika syntyä ja aika on kuolla. Meidän tehtävämme on jatkaa matkaa täällä maan päällä, mutta emme tee sitä yksin – meillä on toisemme, ja meillä on Jumalan lupaus siitä, että Hän kulkee kanssamme. Herra sinulta me pyydämme Psalmin 90:12 sanoin: Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. Kun me joskus, aikanaan, saavumme samaan määränpäähän Taivaan kotiin, uskon, että Hannu on myös siellä, hymy huulillaan, valmiina ottamaan meidät vastaan, valmiina auttamaan, valmiina tekemään uusia projekteja.
Siunatkoon ja lohduttakoon teitä Kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika Ja Pyhä Henki.
Aamen.”
Loading ...
