Sen ymmärrän varsin hyvin, että jos valtio joutuu rajoittamaan laillista liiketoiminta, niin korvaukset ovat siitä kärsiville liikeyrityksille oikeutettuja ja elintärkeitä koko yhteiskunnalle. Näin on nyt koronakriisin aikaan. On kuitenkin mielestäni hiukan epistä, kun nämä rajoitukset antavat joillekin yrityksille arvaamatonta myynnin ja arvon nousua, sitä kautta kun valtio rajoitustoimillaan avittaa heitä.
Toisen kuolo on toisen leipä, sanontaa voisi käyttää näissä tapauksissa. Kilpailu ei ole silloin rehellistä, vaan raakaa. Valtiolla on aina ollut valtava rooli ohjata tuottoja varakkaisiin yhtiöihin, jolloin pienet jäävät ”konteihi”. Eri asia on kuitenkin se, jos ja kun rajoitukset tuovat ja antavat mahdollisuuksia uusiin bisnesideoihin.
Olisiko nyt otettava oppia golfista, tuosta jalosta mailapelistä, jossa tulos määräytyy tasoituksen mukaan? Businesmaailmassa homma on ihan väärin päin, pienyrittäjät yrittävät pärjätä pienellä tasoituksella, kun isot taas rehvastelevat suurilla tasoituksilla, eli päin vastoin kun pitäisi.
Jos asiaan haluttaisiin muutosta, heti uhataan menosta toisille maille ja kentille. Heille se on ihan sama, mihin kuntoon kotikentät menee varojen puutteesta. Siellä sitten pienyrittäjä huhkii epätasaisella kunnostamattomalla alustalla, toivonkipinän näyttäessä kapeaa horjahduksen sietämätöntä polkua.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
