”Digitalisaatio on poistanut aikaan, tilaan, tiedonsaantiin ja osallistumiseen liittyviä rajoituksia…” (Wikipedia)
Pandemia pakotti monet toimistolta etätöihin. Digitalisaatio mahdollisti etätyöt. Työn tekeminen ei ollut siis enää tilaan, paikkaan tai aina aikaankaan rajoittunutta.
Elinkeinoelämän valtuuskunta teetti tutkimuksen nyt syksyllä. Tutkimukseen osallistuneista, korona-ajan pääosin etätöitä tehneistä vastaajista, vain 4 % haluaisi jatkossa työskennellä työpaikalla. Koronapelko ei selitä valtavaa muutosta asenteissa.
Minäkin toteutan omaa haavettani tehdä työtä, joka ei ole paikkaan sidottu. Työskentelen tietokoneellani, joka voi sijaita missä vain. Tekstit yrityksille naputtelen koneellani, kuten tähänkin asti.
Digitalisaatio mahdollistaa kommunikoinnin asiakkaideni kanssa teamsilla, puhelimella, sähköpostitse. Ei tarvitse hengitellä samaa ilmaa samassa neuvotteluhuoneessa.
Digitalisaatio mahdollistaa, mutta jarruttavatko asenteet?
Mitäs jos etätyöläinen työskentelee Suomen ulkopuolella? Onko työnjälki erilaista?
Ystävättäreni teki suomalaista asiakaspalvelutyötä Portugalissa. Vastasi puhelimeen siellä, kun suomalainen asiakas soitti.
”Sinäkin olet varmasti jossakin Espanjassa”, tuhahti eräs asiakas.
”Tässä minä olen puhelimessa sinun kanssasi. Miten voisin auttaa?”
Juttelin toisen ystäväni kanssa ja hän pohti, että ei kehtaa kertoa suomalaisille yritysasiakkaille, että toimisto sijaitsee Aurinkorannalla. -Miksi ihmeessä?
Jos etätyöläinen työskentelee Suomen ulkopuolella, onko työnjälki erilaista?
Minä väitän, että on. Väitän, että työnjälki on parempaa. On sitten kyse asiakaspalvelutyöstä tai vaativammasta asiantuntijatyöstä.
Maailma on täynnä tutkimuksia työn tuottavuudesta. Ja on kiistatonta, että elämäänsä tyytyväinen ihminen tekee myös parempaa työtä.
Niina Sinisalo
Kirjoittaja on sisällöntuottaja, joka kirjoittaa tekstejä suomalaisille yrityksille.
Loading ...
