Tulipa tuossa tehtyä pikavisiitti EU:n ulkopuolella, Gibraltarilla.
Kun kertoo käyneensä Gibraltarilla, on yksi ensimmäisistä kysymyksistä yleensä: ”kävittekö katsomassa apinoita?”. Ja jos jäit asiaa miettimään, niin vastaus on ei, emme käyneet. Saatan olla vähemmistössä, mutta minulle apinat ovat Gibraltarilla enemmän negatiivinen puoli kuin houkutin.
Ei minulla mitään niitä vastaan varsinaisesti ole, ja olen minä niitä käynyt katsomassa jokusen kerran, kuvat on otettu ja niin edelleen. Minulle ne ovat kuitenkin enemmän varastelevia röyhkeitä paskiaisia kuin lutusia halinalleja. Eivätkä tietenkään omasta syystään.
Gibraltarin magotit ovat villejä eläimiä, jotka on altistettu – vasten tahtoaan – miljoonien turistien töllisteltäviksi ja monesti myös hätisteltäviksi. Kun näen netissä videon, jossa Gibraltarin apina puree turistia päähän tai repii jotakuta hiuksista, en juurikaan ylläty. Eläimet tekevät mitä eläimet tekevät. Ja se tavaroiden varastelu menee ihan samaan kategoriaan.
Sitä paitsi, tällä kertaa kävi ilmi että varastelevia paskiaisia on muuallakin kuin kallion huipulla.
Kävimme ruuan päälle viihtyisässä kahvilassa hörppäämässä kakkukahvit. Kun tuli maksun aika, halusimme maksaa kortilla, koska euroilla maksaessa Gibraltarilla käytetään aika mielikuvituksellisia vaihtokursseja.
Kahteen kertaan korttimaksua yritettiin, mutta kummallakin kerralla mösjöö ilmoitti ettei maksu mene läpi. Lopulta ei auttanut muu kuin turvautua käteiseen. 18 punnan laskusta kaveri pyysi silmää räpäyttämättä 25 euroa, kun virallisella kurssilla summa olisi ollut noin 20,40.
Ei ollut varsinaisesti tarkoituksenani alkaa valittaa, mutta vilpittömän hämmästyneenä katsoin miestä silmiin ja kysyin että anteeksi kuinka? Nopeasti kassa korjasi sovittelevaan sävyyn, että parikymppinen riittää.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Siihen asti kunnes tiliotteesta huomasin, että se kirottu 18 puntaa oli lisäksi lähtenyt kahdesti tililtä. Kuuden kympin kaffet.
Loading ...
