Swingin alkeet
Tässä juttusarjassa seuraamme miten ”Pelaamalla opit” golfkurssin opit alkavat tarttua aloittelijaan. ”Potilas” on jokseenkin keskinkertaisessa fyysisessä kunnossa oleva mies, jolla on jonkin verran pallopelitaustaa, mutta golfin suhteen kyseessä on kirjaimellisesti ensikertalainen.
Toisella kerralla kertaamme edellisen kerran lähipelilyönnit. Sitten siirrymme swingin saloihin. Swingi kehitellään muutamalla harjoitteella pienestä isoon. Näin on helpompi saada tuntumaa osumasta. Harva osuu palloon isolla swingillä ja siitä voi seurata turhautuminen, siksi nämä swingin harjoitteet ovat tärkeitä.
Swingin kehittely
Aloitetaan vaikka rauta ysillä. Opettaja näyttää harjoitteen, joka on vähän isompi heilautus kuin rullaava lyönti viheriön vierestä. Oppilaalle näytetään ote ja pallon paikka ja sitten oppilas kokeilee omalla tyylillä, miten se maila heilahtaa ja kuinka siihen palloon osutaan tai sitten ei osuta. Ensimmäisistä lyönneistä voi tehdä jopa jonkinlaisen luonneanalyysin. Joillakin on heti swingimäinen heilautus ja toisilla taas voimalla suoritettu isku.
Hetken kun oppilas on lyönyt, tarkistetaan mailan ote, joka on erittäin tärkeä siksi, että se on ainut linkki mailan lapaan. Jos ote on huono, niin pallon lähtösuunta vaihtelee paljon.
Mailan ote
Oikealta puolen lyövillä vasen käsi on ylhäällä ja oikea alhaalla. Sanotaan, että ote on sormilla, kuin instrumentti. Vasemman käden rystyset näkyvät, ainakin kaksi rystystä ja oikea käsi saumautuu vasemman päälle niin, että ylemmän käden peukaloa ei näy ja etusormi on mailassa kuin liipaisimella. Otekovuus on lyödessä koko lailla sama, ei puristava eikä löysä. Siinä sitä onkin opettelemista.
Lyöntiasento
Lyöntiasennossa tärkein kulma on lantiossa ja polvista joustetaan sen verran, että löydetään hyvä tasapaino. Kädet roikkuvat hartioiden alla suorana.
Harjoite 1
Harjoitetta voisi kuvailla pallon heittämisenä seinään lantion korkeudelta. Siinä käännytään hartioista kahteen suuntaan ja kädet pysyvät rennon suorina. Kun liike menee oikein, niin oppilas saa pallon kiinni, kun pallo pomppaa takaisin seinästä. Seinä voidaan korvata toisella oppilaalla.
Sitten otetaan mailasta hyvä ote ja imitoidaan samaa liikettä. Maila heilahtaa taskulta taskulle tai vaakatasosta vaakatasoon ja pallo lentää 20 – 40 m.
Harjoite 2
Nyt heilautetaan hartiakorkeudelta hartiakorkeudelle. Takaheilautus menee hartiakorkeudelle L:ään ja siitä peilikuvaksi loppuasentoon. Useasti tätä kuvataan puoli swinginä. Jos pelaaja hallitsee tämän mittaisen swingin, niin siitä on sitten helppo jatkaa täyteen swingiin.
Tunnin lopuksi käydään pelaamassa muutama reikä puoli swingiä hyödyntäen ja tällä kertaa pelaaminenkin sujui mukavasti. Saatiin pallo lähelle greeniä ja siitä reikään ensimmäisen kerran opeilla.
Seuraavalla kerralla hieman isompaa swingiä ja mailaa. Odotettavissa pitempiä lyöntejä ja käydään hieman läpi golfin etikettiä.
Potilaan oma kertomus
Toisella tunnilla aloiteltiin siis swingin opiskelu. Näin että Tapsalla on mukana pienen jalkapallon kokoinen mikä lie jumppapallo. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ”jaaha, joko tämä swingi on tosi vaikea homma tai sitten valmentajan luotto oppilaaseen on sillä tasolla, että yritetään nyt aluksi osua edes vähän isompaan palloon”.
Lopulta kyseinen pallo osoittautui kuitenkin erittäin tehokkaaksi opetusmenetelmäksi, jolla sain melko nopeasti kiinni painonsiirrosta swingiä lyödessä. Muutama ensimmäinen pieni swingin tapainen päättyi nimittäin sellaiseen loppuasentoon, jossa paino oli väärällä jalalla ja mies aivan kummallisella kaarella. Palloa heittämällä homma löytyi.
Tällä kertaa swingiä lyötiin vielä ns. puolikkaana, kuulemma seuraavilla kerroilla jatketaan täyteen swingiin. Alustava tunne kropassa on se, että liikeratojen kanssa saatetaan tarvita ”hieman” treeniä, mutta sitä vartenhan täällä ollaan.
Swingiä kävin kerran harjoittelemassa myös omatoimisesti. Ajoin sunnuntaina puoliltapäivin Torrequebradan rangelle. Ilmeisesti idea oli hyvä, koska saman ajatuksen samaan aikaan oli saanut erittäin moni muukin.
Lyöntipaikalle pääsyä odotellessa kertasin harjoitusgreenillä vähän puttaamista. Samalla katselin sivusilmällä kuinka lyöntipaikoilla kävi mailojen viuhuna. Sulavia liikeratoja ja 200-metrisiä kaaria. Rehellisyyden nimissä mietin hetken että pakkaan kamat autoon ja tulen uudestaan sitten kun ruoppaamistani ei ole katsomassa näin paljon ihmisiä.
Lopulta kuitenkin päätin että sinne vaan, eivät ne tänne ole tulleet minun lyöntejäni katselemaan. Ja jos ovat, niin heikosti menee.
Joten ämpärillinen palloja automaatista ja lyöntipaikalle. Pari kertaa hujautin täydellisen hudin, pari kertaa löin enemmän maata kuin palloa, mutta voittopuolisesti maila osui palloon ja pallo lensi jokseenkin oikeaan ilmansuuntaan. Kyllä tämä tästä.
-Janne Leipijärvi-