Kuten edellisen matkapäivän raportissa kerroin, olimme hotellimme ainoat asiakkaat. Hieman illalla ihmetytti se, että hotellin omistaja esitteli meille erilaisia aamiaisvaihtoehtoja, joista saimme valita. Itse valitsin lihaisamman version ja rouva juustoisen.
Aamulla selvisi, että kyseinen hotelli on varsin suosittu aamiaispaikka. Useassa pöydässä oli väkeä ja keittiöstä kannettiin sapuskaa notkuvin tarjottimin. Vaikka hotellin hinta alun perin olikin budjettimme ylärajoilla (100€), aamiainen korvasi harmituksen. Kerrassaan mainio pöytiin tarjoiltu brekkari. Minun versiossani oli runsaasta laadukasta saksalaista savustettua vuoristokinkkua ja erinomaista salamia, rouvan lautasella oli mittava juustovalikoima. Näiden lisäksi perusjutut kuten tuoreet leivät, vihannekset, jugurtit ja munakokkelit.
Aamukahvin ohessa pieni selailu netissä kertoi missä se Frankenin ”romanttinen” viinitie kulkee. Emme olleet edellisenä päivänä kovin kaukana siitä olleet, mutta väärää jokihaaraa pitkin sateessa ajelimme. Otimme pienen kaupunkikierroksen ihastuttavassa Wurzbugissa ja sitten suuntasimme Main -joen vartta pohjoiseen.
Viinilaakso alkoi välittömästi kaupungin kupeesta. Upeat viiniviljelmät varsinkin joen lounaaseen osoittavilla rinteillä ovat vaikuttava näky. Viininviljelys on laji, johon ehdottomasti haluaisin paneutua, mikäli aikaa ja taloudellisia resursseja olisi. Kaikkialla Euroopassa nämä viinin ympäröimät jokilaaksot miellyttävät minun silmääni. Niitä ajellessa tulee rauhaisa olo. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka eläkepäivinään löytäisi itsensä Espanjasta Duero -joen rannalta, Ranskan Alsacesta tai vaikkapa Saksasta Main -joen varrelta Frankenin viinialueelta.
Frankenin viinit on helppo tunnistaa, ne pullotetaan litteään, pyöreävatsaiseen Bocksbeutel -pulloon. Alue on hakenut pullolle tuotesuojaa, mutta täydellistä yksinoikeutta litteään pulloon ei ole onnistuttu saamaan. Esimerkiksi tuttu portugalilainen Matteus Rose, myydään saman kaltaisissa pulloissa.
Paitsi omintakeinen pullo, Frankenin viinit ovat myös maultaan ja tuoksultaan omalaatuisia. Alueen tunnetuin ja eniten viljelty rypäle on Silvaner. Siitä syntyy voimakkaan makuista, maanläheistä valkoviiniä. Esimerkiksi valkoisen parsan, hollandaisekastikkeen ja suolaisten bratwurstien seurana Frankenin Silvaner on yliveto juoma. Sopivan hapokas, kuiva ja hedelmäinen.
Silvaner on Saksan viljellyin rypäle ja se ei perinteisesti ole ollut kovin arvostettu. Siitä tehdään esimerkiksi puolimakea Liebfraumilch, jota lähes jokainen teininä on nautiskellut. Teinijuomaksi lipis onkin mainio, koska se ei maistu miltään muulta kuin makealta. Silvaner rypäle on kuitenkin huomattavasti sävykkäämpi ja varsinkin Frankenin alueella siitä osataan tehdä huippuluokan nautinnollisia valkoviinejä. Silvanerista veikataan lähivuosina Sakasan uutta trendiviiniä.
Toki Frankenissa muitakin rypäleitä viljellään. Arvostettu on ainakin Bacchus ja myös Rieslingiä viljellään. Sanonta kuuluu, että Frankenissa Silvaner on jopa Rieslingiä parempaa. Jonkin verran alueella valmistetaan myös punaviiniä, valkkarituotanto on kuitenkin yli 80% kaikesta alueen viinistä.
Frankeninin viinitien varrella on kauniita pieniä saksalaisia kaupunkeja. Niille tunnusomaista on ristikkotalot, kapeat kadut ja isot keskusaukiot. Me pysähdyimme päiväkävelylle viehättävään Karlstadtiin.
Frankenin viinialueelle tahtoisin jäädä, mutta laiva odottaa. Matkaa Travemuden satamaan Frankenista on reilut 500 kilometria.
Loppumatkan ajelimme moottoritietä, tai pyrimme ajamaan, kunnes Google mapsin naisääni kehotti valitsemaan vaihtoehtoisen reitin. Kasselin kaupungin pohjoispuolella tehdään mittavia tietöitä ja vaikka liikenne onkin koronan vuoksi normaalia rauhallisempaa, jonot ovat hillittömät. Luotimme Googleen ja ajoimme sen osoittamia pikkuteitä tietyöalueen ohi. Se kannatti, matka eteni ja kun pari kertaa ylitimme moottoritien, jonot näyttivät masentavan pitkiltä ja hitailta. Myös Hannoverin yläpuolella oli samanlainen tilanne. Siinäkin luotimme Google rouvan vakuuttavaan ääneen.
Viinejä olimmekin kesää varten hankkineet jo Espanjasta ja matkaltakin tarttui mukaan kivoja erikoisuuksia. Kesäaikaan mökillä kuluu olutta melkoisia määriä, on saunaa, ulkotöitä, kalastushommia ja kaikkea muuta, mihin olut kuuluu olennaisena osana. Ajattelimme pysähtyä Lyypekin Citti Parkissa hankkimaan nämä tarvittavat mallasjuomat. Nehän oikeasti maksavat Saksassa ehkä neljänneksen siitä, mitä Suomessa. Citti Parkista meille oli vihjannut tuttavamme Hilkka Vahervuori, joka myös ajelee autolla usein Aurinkorannikon ja Suomen väliä.
Citti Park löytyi helposti Google mapsista eli sinne suunnistamaan. Totta kai juuri liittymän kohdalla oli pieni tietyö ja meillä mielenkiintoinen keskustelu meneillään. Ohi ajettiin ja lähes kymmenen kilometriä piti ajaa, jotta päästiin ympäri. Kerrottakoon, että liittymän missaamisen aikana keskustelimme Jukka Kuoppamäen esiintymisestä Finnlinesin laivalla muutama vuosi sitten.
Pieni harharetki ei muuten olisi haitannut mitään, mutta kävimme kamppailua kelloa vastaan. Ilmassa oli pelkoa, että Citti Park saattaisi sulkea ovensa klo 20, aikaa oli todella vähän. Kun kurvasimme ostarin pihaan, aikaa näytti olevan vielä noin seitsemän minuuttia. Vahingossa ajoimme parkkihalliin, joka sijaitsi ostarin vastakkaisella puolella, joten kiire tuli. Lopputuloksena olimme Citti Parkin porteilla klo 20.01. Saman aikaisesti vartiointiliikkeen mies sulki sen, ja ilmoitti, ettei meillä ole mitään asiaa liikkeeseen. Geshclossen ja closed olivat tämän pamppuveijarin ainoat tylyt sanat, jotka hän meille soi. Harmitti, suorastaan v¨¨¨¨ti.
Ehkä myöhästymisellä oli tarkoituksensa. Travemunden satamassa on shoppi, josta juomia saa kohtuuhintaan. Sitä paitsi sieltä sai oluen lisäksi myös lonkeroa, mikä on myös varsin haluttu mökkijuoma. 24:n tölkin lonkerosalkku maksoi alle 13€, joten halvalla päästiin.
Sitten vain odottamaan laivaan pääsyä. Aiempina vuosina autojen jono on ollut todella pitkä, nyt edessämme oli kymmenkunta autoa, eikä peräämme tullut kuin muutama lisää. Hiljaiselta risteilyltä vaikuttaa viimeinen etappi ennen Suomea.
Teksti: Antti Pekkarinen
Kuvat: Tuisku ja Antti Pekkarinen
Linkki edelliseen matkapäivään: https://fuengirola.fi/onko-wurzburg-maailman-kaunein-kaupunki-5-matkapaiva/
Loading ...
