Syntymäpäiväni on 9. toukokuuta. Joskus teini-iässä huomasin, että naapurissakin, Neuvostoliitossa nousi lippuja salkoihin. Oli ”fasistisista voimista saavutetun voiton päivä”.
Paljon myöhemmin 9.5. sai toisenlaisen merkityksen ja nimen: Eurooppa-päivä. Se tuntui alkuun hyvältä. Mutta vähitellen puheiden sävyt alkoivat muistuttaa sen aiemman päivän sävyjä.
*
Tässä tiivistelmä EU:n ongelmista:
1. Se yhteinen arvopohja, jonka oletettiin 1990-luvulla määrittävän EU:n tavoitteita, mätänee kovaa vauhtia.
Tavoitteena oli ”keskinäisriippuvuuden maailma”, joka ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Kansallinen ajattelu on muuttanut koko poliittisen kentän.
2. Totuus yhtenäisestä Euroopasta näkyy sanomalehtien otsikoista kutakuinkin joka päivä. Eurooppa on syvällisesti jakautunut, eikä yhtenäisyyttä ole näkyvissä.
3. Kolmas haaste on globaalin ympäristön muutos. Eurooppa on aika syrjässä, kun Yhdysvallat ja Kiina jakavat maailmaa uudelleen. Ydinaseet hillitsevät sotilaallisen voiman käyttöä, ehkä siksi myös kompromissit uudesta tasapainosta ovat mahdollisia. Mutta EU ei ole sotilaallinen voima, vaan sen voima voi perustua kauppaan ja kulttuuriin.
4. Neljäs suuri tekijä on Afrikan väestönkasvu, joka merkitsee Euroopassa uutta pakolaisaaltoa. Tarkkaan ei voi sanoa, koska se tulee, mutta varmasti se tulee. Ensiksi tulee vesipula, joka nopeuttaa aavikoitumista. Eurooppalaisten golf-kentät kuitenkin pelastetaan, vaikka afrikkalaiset jo nyt siitä napisevat.
Euroopan Unioni on tämän megaongelman kanssa tumput suorina.
5. Kaikki vaatii kaikkien hyväksynnän. Perussopimusta ei muuteta, organisaatiota ei kehitetä tarpeen mukaan. Näihin ei uskalleta koskea, koska tiedetään mitä siitä seuraa: unioni hajoaa. Uusi parlamentti ei voi sille mitään.
*
Yhdessä asiassa Euroopan Unioni on kuitenkin tehnyt niin hyvää jälkeä, ettei sen hajoamistakaan voi ennustaa. EU:n aikana rauha on sittenkin säilynyt pisimmän ajan siinä Euroopan historiassa, jota yleensä voidaan Eurooppana tarkastella. On se saavutus.
Jarmo Virmavirta
Loading ...
