Tuli sitten käytyä ferioilla. Pakon edessä, työkeikalla. Ei ole nimittäin meikäläisen lajia ne karkelot. Mutta kuvia piti lehteen saada, niin minkäs teet.
Ei ollut kiva se reissu. Vaikka toki meiningissä näytti olevan paljon mukavaakin. Perheet olivat yhdessä, lapset riemuitsivat huvipuistolaitteissa, ja casetoissa kokonaiset suvut vauvasta vaariin laittoivat jalalla koreasti. Monet – varsinkin naiset – olivat myös laittaneet itsensä viimeisen päälle.
Mutta tiedätkö mihin meinasi mennä hermot? Otsikosta voi saada vinkin. Brittiläinen Motörhead ehti uransa aikana tulla kuuluisaksi monestakin asiasta, ja yksi niistä on se, että bändi soitti keikoillaan todella lujaa. Tarkoitan järjettömän lujaa. Ritchie Blackmorelta lainattu sutkautus ”Everything Louder Than Everything Else” istuu Motörheadin live-dvd:n nimeksi kuin sormi sieraimeen.
Espanjassa haaste on selvästi otettu vastaan. Todettakoon, että olen elämäni aikana siedättänyt korviani useilla sadoilla konserteilla, joissa on soitettu välillä mielettömillä volyymeillä. Toleranssia siis löytyy, mutta espanjalaiset bileet ottavat edelleen koville.
Ferioilla vaikutti välillä siltä, että jokainen laite joka tuottaa jonkinlaista ääntä, on väännetty täysille. Väitän että jääkaapitkin olivat täysillä, vain jotta ne hurisisivat kovempaa. Ja kaiken tämän seurauksena jokainen keskustelu käydään niin että kitapurjeet lepattavat. Paikat resonoivat takahampaissa ja vaikku juoksi pään läpi korvasta toiseen paniikissa. Meteli oli sanalla sanottuna infernaalinen.
Isäntämme eivät ole maailman äänekkäimmän kansan maineessa turhaan.
Janne Leipijärvi