Elokuva on parasta luonnossa eli teatterissa. Tämä tuli taas kerran todettua, kun vihdoin saimme aikaiseksi mennä. Kynnystä teatteriin menoon madalsi elokuvan aihe, Queenin Freddie Mercuryn elämä.
Olisi sitä voinut odotella katsottavaksi kotisohvaltakin, mutta niin monta kertaa kotikatsomo on tuottanut pettymyksen elokuvafiiliksen pilaajana. Puhelimet soivat, vedenkeitin porisee, jääkaapin ovi loksahtelee ja koiran kynnet rapisuttavat parkettia. Vessassa käynti edellyttää paussia, jne. Joku vapaa-ajan rajoittajakin voi piipahtaa, että silleen.
Oli hienoa istahtaa teatterin todella hyville nojatuoleille, joissa oli vielä paikka juomapulloa varten. Tasainen valojen himmennys vuosikymmeniä vanhoista seinävalaisimista loi sen oikean tunnelman tähän elämykseen, ja vaimon hellä ote kädestä toi melkein liikuttavan tilan rinnuksiin. Tätä tunnetta ei edes huono leffa pilaisi. Vieno rapina naapurituolista, kun käsi hapuili popcorneja, ei enää tuntunut häiritsevän sekään.
Elokuva sinänsä oli aika hieno kuvaus musiikkibisneksen arjesta ja sen kovuudesta. Musiikkikohtaukset olivat myös hienoja. Kun vielä pääosaan oli löydetty hyvin sopiva tyyppi ulkonäköä myöten, oli todellisuus hyvin lähellä. Pariin tuntiin ei luonnollisesti saada kaikkea oleellista mukaan. Muutamat kohtaukset koin vähän irtonaisena, ei kuitenkaan haittaavana.
Teatteri on paikka keskittyä olennaiseen. Yhdessä tuumin päätimme lisätä näitä käyntejä, eläviin kuviin ja teatteriin. Rauman Teatterin taiteellinen johtaja Otto Kanerva sattui olemaan samaan aikaa leffassa ja kertoi Fuengirolan ja Ravintola Kukon ehkä jäävän väliin tänä talvena, kun sopivaa koloa ei tunnu löytyvän kiireisestä talvesta.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
