On helppoa loikoilla terassilla kokonainen päivä lämmöstä ja hyvästä kirjasta nauttien tietoisena siitä, että maailma on avoin ja on vapaus liikkua. Karanteenissa asia on toisin; olisi pakko päästä ulos edes hetkeksi, rannalle, kävelemään. Kielletystä tulee pakkomielle, tavoite ja kärsimys. Mitä siis tehdä?
Kuvittele olevasi 84 metriä pitkässä terästuubissa pinnan alla 130 kanssaihmisen kanssa yhdeksän kuukautta putkeen. Ei aurinkoa, ei raitista ilmaa. Ei terassia, ei kauppaa, ei naapureita, ei mitään mitä katsella kauemmaksi. Pieni punkka ja naapurin kuorsaus. Tai jos leijuisit avaruusasemalla puoli vuotta, kenties vuoden. Sama jengi ja samat kujeet päivästä toiseen. Miten he selviävät?
Toki sukellusveneen tai avaruusaluksen miehistö on tarkoin valittu ja he tietävät tehtävän luonteen ja keston, mutta jotkin asiat kantavat myös pinnan päällä – karanteenissa.
Suljetussa tilassa on hyvä pysyä rutiineissa. Päivä alkaa ja päivä loppuu ja siinä välissä tapahtuu tietty määrä suunniteltuja asioita. Päivä ei ole harmaa, muodoton kuminauha, vaan suunniteltu ja tarkoituksenmukainen ajanjakso, johon kuuluu työtä, vapaa-aikaa, hauskanpitoa, ruokailua ja lepoa. Viikonpäivät tuntuvat olevan yhtä ja samaa, mutta niin ei tarvitse olla. Päivät voi erottaa toisistaan vaikka erilaisilla päiväohjelmilla ja mukaan kuuluu myös juhlapäiviä. Petaamaton sänky ja yöpaita 24/7 ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Emme ole sairaalassa.
Omasta itsestä huolen pitäminen on oleellista. Karanteeni ei ole lupa huonoon hygieniaan, huonoon ruokaa ja liialliseen tai liian vähäiseen lepoon. Päivittäinen kuntoilu on oleellista. Pari ensimmäistä päivää kannattaa miettiä miten juoksee maratonin parvekkeella. Toki pienemmätkin treenit huomioidaan. Suomalainen neliveto kalsarikänni ei ratkaise ongelmia; kunhan vie mahdollisuuden pieniin juhlahetkiin skumppalasin kera.
Pienessä tilassa on jatkuvasti tekemisissä muiden kanssa. On hyvä muistaa, että ihminen tarvitsee myös yksinäisyyttä, aikaa itselleen ja aikaa koota ajatuksiaan. Lehtien vyöryttäessä erilaista ja eritasoista koronajournalistiikkaa, aivot tarvitsevat aikaa siilata ja järjestellä asioita. Mikä on totta ja mikä tarua? Onko syytä huoleen? On hyvä suhteuttaa asioita ja muistaa, että iltapäivälehdistö ei ole lääketieteen oppikirja saatikka ohje hoitaa asioita. Otsikointi on sensaatiohakuista ja pelkoa aiheuttavaa. Hyvä kanava suhteuttaa asioita globaalisti toisiinsa on esim. worldometers.info. Kun perspektiivi on kunnossa niin asiat pysyvät oikean kokoisina (espanjan uutisia englanniksi: english.elpais.com).
Pitkä eristys aiheuttaa konflikteja, ristiriitoja ja eripuraa. Tuttu naama ja tutut mielipiteet rupeavat ärsyttämään. Suunnitellussa karanteenissa kriisivaiheeseen menee kuukausia, mutta äkisti syntyneessä tilanteessa ongelmat kumpuavat nopeammin. Pienestä kärpäsestä syntyy härkänen ja homma lähtee lapasesta.
Karanteenissa ollessa pienistä ajatuksista tulee helposti suuria ja kuvitelmista totuuksia. Aivot tarvitsevat tuuletusta. Oman ajattelun tarkistaminen, muiden kanssa jutellen, on tärkeää. Mikäli kuulevaa korvaa ei ole lähellä niin puhelin tai videopuhelu helpottaa asiaa oleellisesti (videoneuvottelu: zoom.us).
Eristäytyminen ja tekemättömyys lamaannuttaa; pienistä asioista tulee suuria, tekemättömiä ja ylitsepääsemättömiä. Aikaa nuhraantuu eikä mitään tapahdu. Luulot suurenevat ja tiedot pienenevät. Luulosairaudesta tulee sairaus. Ruutitynnyrin sytytyslanka on tulta vaille valmis.
Puhu ja kommunikoi. Ajattele. Suunnitelkaa asiat yhdessä. Tehkää pienistä asioista ja hetkistä suuria. Hampurilaisen ja kokiksen pikaruokana hotkaisten voi korvata illallisella, johon on käytetty aikaa ja rakkautta. Tosi-tv:n laaduttoman roskan voi jättää katsomatta ja korvata sen elokuvan historian mestariteoksilla, laadukkailla uutuuksilla tai muilla mielielokuvilla. Suunnitellusti ja harkiten. Hetkeä odottaen: elokuvailta!
Hyvä kirja: laadukkaasti kirjoitettu romaani, dekkari tai vanha lukematon klassikko. Uusi korkkaamaton kirjoittaja, tietokirja, kuvakirja. Vai kirjoittaisitko kirjan? Ota paperia ja kynä; anna nuoruutesi taiteilijan piirtyä kankaalle. Mahdollisuuksia on miljoonia, vapauta mielesi niille.
Ehkä olisi myös aika tarkistaa vanhat lempikappaleet, arkistoida paperit ja vanhat valokuvat, kiillottaa kengät, korjata roikkuvat napit ja puunata lattiat? Niin ja keittiön kappien pinttynyt rasva? Tukkeutuneet filtterit? Kellarin vanhat romut? Puuhaa on vaikka kuinka paljon. Sitä ei kannata siirtää huomiseen. Huomisesta ei hullukaan ota selvää.
Karanteeni ei jatku ikuisesti. On hyvä muistaa, miksi olemme karanteenissa. Emme ole tehneet mitään väärää vaan yritämme yhdessä toimien välttää suuremman vaaran. Emme toimi itsemme, vaan yhteisen asian puolesta.
Yhteinen asia on yhteinen – ei omaan pussiin vetäminen, kuten päivän ja tulevien viikkojen, suojamaski-skandaali Suomessa.
Karanteeni on kasvun ja asioiden uudelleen arvioinnin paikka. Huomisen alku.
Asko Salmi
Kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri
Sairaala KL
Loading ...
