Tällä viikolla törmäsin paikallisen Diario Surin laajaan artikkeliin, jonka otsikko oli ”Comer puede ser malo para la salud (incluso comiendo sano)”. Suomeksi tuon voisi asetella vaikkapa niin että ”Syöminen voi olla terveydelle haitallista (jopa terveellisesti syöminen)”.
Niinpä tietysti. Totta kai terveellisesti syöminen on terveydelle haitallista. Muutenhan tämä olisi ihan liian helppoa.
Tässä kyseisessä artikkelissa käsiteltiin laajasti dioksiineja, myrkyllisiä kemikaaleja, joita ravintoomme päätyy milloin mistäkin. Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin, Yhdysvallat käytti mm. Vietnamin sodan aikana Agent Orange -nimistä kasvimyrkkyä, jonka sisältämä dioksiini aiheutti altistuneille sotilaille erilaisia vakavia sairauksia ja heidän jälkeläisilleen karmaisevia synnynnäisiä epämuodostumia.
Ja tätä dioksiini-vekkulia on nyt sitten kuulemma meidän ravintoketjussamme niin paljon että varmasti riittää.
Jo kauan sitten muistan lukeneeni sellaisen tutkimuksen, jonka tulos oman, hieman mutkia suoristavan tulkintani mukaan oli, että me kaikki kuolemme syömiseen ja hengittämiseen.
Tuossa jutussa puolestaan keskityttiin aineenvaihduntamme sivutuotteena syntyviin vapaisiin radikaaleihin, jotka ovat terveydelle huomattavasti haitallisempia kuin vaikkapa kukka- tai parsakaalit.
Logiikka näyttää toimivan myös käytännössä. Vai tunnetko ketään, joka olisi syönyt ja hengittänyt, mutta ei olisi kuollut? Siis jos ei lasketa niitä joilla prosessi on vielä kesken.
Toisaalta, vaikka syömiseen ja hengittämiseen nyt sitten kuolisikin, niin arvelen, että syömättömyyteen – ja etenkin hengittämättömyyteen – kuolee vielä nopeammin. Eikä ole edes hauskaa.
Että vaikeaksi menee tämä terveellisesti eläminen ja kuoleminen. Varsinkin kun yhtälöön lisätään vielä tämän kaiken aiheuttama stressihormonin räjähdys.
Kyllä se Juice Leskinen tiesi mistä puhui, elämä on kuolemista.
Loading ...
