Tulevana lauantaina yö ja päivä kättelevät toisiaan tasaveroisina kumppaneina. Sekä päivänsäteellä että menninkäisellä on molemmilla 12 tuntia aikaa tanssia ja temmeltää. Jo sunnuntaina valon lapsilla on pidempään mukavaa kuin yön tallustajilla.
Lauantaina vietetään kevätpäiväntasausta. Kaikkialla maailmassa yö ja päivä kestävät 12 tuntia. Tai suunnilleen 12 tuntia, ilmakehä taittaa valoa sen verran, että napa-alueilla valoa on hieman pidempään. Yleinen tapa laskea auringon nousut ja laskut sen yläreunasta, ei keskipisteestä, vääristää tätä valoisan ajan kestoa joitain minuutteja. Mutta suunnilleen 12 tuntia suoraa auringonvaloa on saatavilla.
Valon nopea lisääntyminen on monelle viesti paremmasta, rospuuttoajan loppumisesta. Hormonit virtaavat ja tunteet nousevat pintaan. Keväällä ihminen rakastuu tarvittaessa vaikka lyhtypylvääseen.
Toisille kevään lisääntyvä valo tuottaa tuskaa. Samoista syistä, mistä joku kokee suunnatonta iloa, joku toinen masentuu. Monille mielenterveysongelmaisille kevät on kaikkein pahinta aikaa. Herkkä sielu ei osaa käsitellä suurta ympäröivää muutosta.
Suomen leveyspiireillä valon määrän muutos vuodenaikojen välillä on dramaattisesti suurempi kuin esimerkiksi täällä Aurinkorannikolla. Moni sanoo juuri vuodenaikojen vaihtelun olevan parasta pohjoisen ilmastossa. Jos nyt ihan rehellisesti sanotaan, helmikuun paukkupakkasten muuttuminen maaliskuun loskaiseksi nollakeliksi ei kuulosta erityisen houkuttelevalta. Aika moni meistä Aurinkorannikon suomalaisista on tykästynyt tasaisempaan lämpöön ja valo-olosuhteisiin. Ei se elämästä tylsempää tee.
Pääkirjoitus
Loading ...
