Danny on syntynyt syyskuussa 1942 Mick Jagger vain kymmenen kuukautta myöhemmin. Miehet ovat siis käytännössä saman ikäisiä. Molemmat ovat tehneet merkittävän uran viihdemaailmassa, Jaggerin pelikenttä on tosin ollut Dannya suurempi.
Molemmat näistä ikinuorista kukoista tekevät vielä keikkaa. Rolling Stonesia lähdettiin jo 80-luvun lopulla Suomesta Göteborgiin katsomaan, kun huhu kertoi, että homma loppuu siihen. Ei loppunut, vielä viime kesänä yhtye vieraili lukuisilla paikkakunnilla Euroopassa, meitä lähimpänä he kävivät Madridissa.
Dannynkin uraa on veikattu jo moneen otteeseen loppuvaksi. Onpa hän itse tainnut välillä jo sanoakin lopettavansa, mutta edelleen veri on vetänyt lavoille.
Kun viime viikonloppuna Fuengirola.fi sivustolla julkaistiin uutinen Dannyn juhlakeikasta Aurinkorannikolla, siitä alkoi melkoinen somemyrsky. Moni kommentoijista oli sitä mieltä, että Dannyn ei pitäisi enää esiintyä. Vaikutti siltä, että moni provosoitui suunnilleen vakavissaan kuin turkkilaiset Koraanin poltosta.
Meillä on mielipiteen vapaus, kukin saa olla ihan mitä mieltä tahansa Dannyn esiintymisestä. Ulkopuolelta katsoen sellaiset, jotka suu vaahdossa ilkein sanakääntein tyrmäävät keikkauutisen tekevät itsestään hölmön. Ketään keikalle ei pakoteta, joten sen ei pitäisi ihan kauheasti Dannya hyljeksivän ihmisen elämää koskettaa.
Jaggerin esiintymiset eivät herätä lainkaan vastaavia myrskyjä. Ihan samanlainen nuorista naisista pitävä rokkivaari hotanen se on Jaggerkin. Molemmat viihdemiehet osaavat hommansa. Annetaan heidän esiintyä ja nautitaan niin pitkään kuin iloa riittää.
Pääkirjoitus
Loading ...
