Britit kyllä selviävät, mutta miten käy Brysselin

 

Britannian ero EU:sta on nyt puhutuin uutisaihe Euroopassa. Suomessa jaolle voisivat päästä Kalevi Keihänen Keihäsmatkoineen – hänestä on tehty tv-sarja – tai äsken kuollut Jörn Donner ikuisena radikaalina. Mutta kumpikin on jo poissa.

Edelleen Brexit hämmästyttää monia. Ei se kuitenkaan mikään ihme ollut, vaan pitkään kypsynyt kansallinen kanta. Syitä eroon löytyy, vaikkei niitä EU:n piirissä ole vieläkään tunnistettu: 1) Taloudellinen tyytymättömyys. Pitkään jatkuneet ongelmat ovat olleet monille tavallisille briteille liikaa. Ostovoima on jopa 1860-luvun tasolla, sanotaan. Silloin Karl Marx -niminen kaveri alkoi Lontoossa suunnitella sosialistista maailmanjärjestystä. Nyt häntä ei tarvita, kapitalistit tekevät selvää jälkeä itse. 2) Suuri työperäinen maahanmuutto on tuottanut muita kuin englantilaisia palkkojen jakajiksi. 3) Kolmanneksi Brexit-juhlissa tuli esille englantilaisten isänmaallisuus. Monet vakuuttelivat kuinka EU on halveksinut brittiläistä demokratiaa kuningattaren asemaa myöten. Brysselin tomppeleista haluttiin eroon!

*

- Mainos -

Tämän vuoden kaikki jatkuu ennallaan. Britannian suomalaisetkin voivat pysyä maassa, kunhan hoitavat paperit kuntoon EU Settlement Scheme järjestelmän kautta. Merimieskirkko ja Suomi-Seuran neuvonta auttavat tarvittaessa. 2200 suomalaisen opiskelijankin asiat hoidetaan nykyiseltä pohjalta.

Britannian riippuvuus kansainvälisestä kaupasta auttaa eikä haittaa asioita. Suomelle tämä ulottuvuus on tärkeä, vientimme Britteihin on kolmen miljardin luokkaa. Ei brittien tuonti Suomeen ole mitätön, pari miljardia. Jotakin hekin osaavat.

*

Kiintoisampaa alkaakin olla, miten EU tästä selviää. Brittien ero ei ole ongelma kuten media meille uskottelee. Ongelma tulee siitä, että joku keksii seurata brittejä. EU:n vallitsevasta itseriittoisuuden asenteesta kertoo se, että briteiltä vapautuvat paikat Brysselissä jaetaan muiden jäsenten kesken, vaikka järkevämpää olisi pienentää byrokratiaa. Mutta niin ei Brysselissä tehdä. Edustajamme Brysselissä ovat unohtaneet kotipesänsä ja muuttuneet Brysselin miehiksi kotimaissaan. Pelko on, että joku keksii tehdä sille jotakin.

Jarmo Virmavirta

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista