Ajattelin kirjoittaa kerran kuninkaallisista, jotka eivät voisi meikäläistä vähempää kiinnostaa. Tartuin tähän asiaan siitä syystä, että mediat ovat täynnä tätä, en nyt halua sanoa että paskaa.
Kuninkaalliset ovat jäänne jostain hyvin kaukaa, kun ihmisiä voitiin hallita ottamalla jumalan rooli maan päällä. Heitä kiitettiin, ylistettiin, pelättiin ja tietysti myös kirottiin, näitä ateisteja oli silloinkin. Luulisi nyt jo ihmisten kasvaneet irti tuosta kuningasperheiden palvonnasta, mutta heitä seuraavia on vieläkin aika liuta.
Brittien kuningashuoneen kuulumiset ovat edelleen suurin asia tavalliset ihmiset tavoittavissa medioissa, niin kuin viime aikoina olemme voineet todeta. Järkevin tuntuu olevan kuningatar itse, kaikki muut enemmän tai vähemmän pöllöjä (anteeksi lintulaji). On siinä ollut paimentamista ja peittelemistä heidän tekemisissään.
Nyt sitten poksahti ihan kunnolla Sussexin herttuaparin ilmoitettua lähtevänsä hovista. Harry ja Meghan ottivat hatkat tästä muusta porukasta. Yhtä vaikeaa tuntuu olevan kuin Suomessa lestadiolaisista eroaminen. Ennen oltiin näissä piireissä jopa sisäsiittoisia, nyt tuntuu asia olevan ylitsepursuavan vastakkainen.
Tulee mieleen Meghanin näyttelijäammatin mukainen vertaus heistä Bonnien ja Clyden tarinaan. Pois kullatusta häkistä ja tulla ”omillaan” toimeen. Konekivääri on vaan vaihtunut sanansäilään, jolla horjutetaan koko imperiumin olemassaoloa. Taas on kansa jakautunut puolesta ja vastaan, niin kuin EU-erossakin. Lehdissä vedetään saman kokoisia otsikoita.
Vähän tuntuu siltä, ettei brittien pääkopassa ole kaikki ihan kohdillaan, eikä tätä käsitystä yhtään laimenna heidän tapansa Aurinkorannikolla.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
