Pienimmästä tuli suurin. Tätä odotettiin lähes kuusi vuosikymmentä. Voi niitä onnen kyyneleitä ja hurmiota kun Poika viimein saatiin kotiin. Niin oli vuosia jahdattu tätä hetkeä. Kuin aikanaan palmusunnuntaina, Lukko-logon lehvät reunustivat Rauman katuja kun aasien sijaan lava-autot kiersivät kotikaupungin katuja, ”opetuslapset” ja Poika lavalla. Itse toimarikin oli pukeutunut kultaiseen takkiin ja palvonta muistutti kultaisen vasikan kumartamista. Porilaisiltakin herui onnitteluja – hieno kiekkokaupunki kun on.
Tuhannet raumalaiset riensivät kultajoukkuetta vastaan eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Täydellinen blackout oli iskenyt hurmion hetkellä kun Gatorade -areenan loppusummeri soi. Korpikuusen kyyneleetkin vuosivat vuolaasti.
Päästettiinkö Barabbas irti? Ei kannata kuitenkaan ristiinnaulita ketään, vaan annetaan tuomion tulla parin viikon sisään – Tuleeko se kettuvariantin muodossa?
Olemmeko sittenkään niin erilaisia kuin hindut tai muhamettilaiset? Olemme valmiit tuomitsemaan uskonnolliset rituaalit koronalinkoina.
Silloin on juhlittava kun sen hetki on. Kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja. Lukon voitto oli pitkän ja kovan työn tulos. Ihmiset oikeilla paikoilla mahdollistivat sen.
Onnittelut joukkueelle, faneille ja alueen yrittäjille tuesta! … olin siellä minäkin.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
