Itsenäisyytemme aamunkoiton suomalaisten kerrotaan paheksuneen tasavallan toisen presidentin Lauri Kristian Relanderin (1925-1931) matkustusintoa.
Relander kävi virka-aikanaan Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Virossa ja Latviassa saaden moisesta maailmanmatkailusta itselleen pilkallisen lempinimen Reissu-Lasse.
Vertailukohteena moiselle maailmanmatkailulle pidettiin ensimmäisen presidenttimme Kaarlo Juho Ståhlbergin (1919–1925) nollalinjaa – hän ei tehnyt virassa ollessaan yhtään matkaa ulkomaille.
Joensuussa asti Ståhlbergin tiedetään käyneen, mutta sekin matka toteutui vasta vuonna 1930 eli presidenttiajan jälkeen ja kaiken lisäksi vielä Lapuan Liikkeen kyyditsemänä.
O tempora, o mores – oi aikoja, oi tapoja, loisivat Relanderin aikalaiset lausumaan, jos aikakoneeseen pääsisivät ja Iltalehden aukeamankokoisen tutkivan journalismin ansiokkaan tuotteen ulkoministeri Timo Soinin matkoista näkisivät.
Reissu-Timo on tehnyt menneen tammikuun loppuun mennessä yhteensä 82 matkaa ulkomaille. 27 niistä on suuntautunut ulkoministerin työhön oleellisesti kuuluviin Naton tai EU:n kokouksiin.
Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että ulkoministerin kuuluukin matkustaa eri tavalla kuin esimerkiksi valtiovarainministerin tai sisäministerin – sanoohan sen jo virkanimikekin.
Mutta kuuluuko ulkoministerin käydä virkansa puolesta esimerkiksi Yhdysvalloissa rukousaamiaisella tai Etelä-Koreassa olympialaisissa? Minusta ei kuulu.
Iltapäivälehden selvityksen mukaan Soinin maailmanmatkailu on maksanut suomalaisille veronmaksajille lähemmäs miljoonan, tarkalleen 805.000 euroa.
Tässä summassa on mukana myös 18 yksityiskoneella tehdyn lennon kustannus. Liikelennoilla Soini lentää poikkeuksetta aina bisnes-luokassa.
En malta olla muistuttamatta ajasta, jolloin Timo Soini vielä oppositiossa ollessaan arvosteli Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä tämän halusta päästä matkustamaan ministeri-Audin nahkapenkillä.
Sieltä on kuitenkin vielä pitkä matka Learjetin matkustamoon, missä yksityislentoemäntä kantaa gin tonicia eteen vain sormia napsauttamalla.
Tulevia eduskuntavaaleja peilaten ulkoministeri Soinin reissaamisesta kertova juttu on suoraa sadetta hänen edustamansa Sinisen tulevaisuuden poliittisten vastustajien eli käytännössä Jussi Halla-Ahon johtamien perussuomalaisten laariin.
En kuitenkaan jaksa uskoa siihen, että Halla-Aho pystyy koskaan täysimääräisesti kuittaamaan Soinilta jäävää ääniperintöä hyödyksi omilleen. Tämän estää jo pelkkä Halla-Ahon habitus.
Villi valistumaton veikkaukseni kuuluu, että Timo Soinia ei enää vuoden 2019 eduskuntavaaleissa nähdä. Vuonna 1962 syntynyt ulkoministeri on fyysiseltä iältään vielä nuori, mutta fysiikaltaan sen verran vanhan oloinen, että vapaaehtoinen siirtyminen taka-alalle lienee enemmän kuin lähellä.
Mutta voisiko mikään olla sen kauniimpi ja komeampi tapa lähteä kuin lähtö suoraan hillotolpalta (termi Soinin oma).
Veikko Vennamon vuonna 1959 perustaman Suomen Pientalonpoikien Puolueen ja sen perillisten poliittinen taival on ollut populistipuolueille hyvinkin tyypillistä hallitsematonta aaltoilua pohjalta harjalle ja taas takaisin pohjalle.
Suomen politiikassa on vastakin sijansa populismille, mutta nähtäväksi jää, valloitetaanko tuo sija vennamolaiseen perintöön tukeutuen.
Oma ennustukseni on, että ainakin seuraavissa vaaleissa populismin periaatteita hyödyntävät tehokkaimmin valtakunnan johtavat vasemmistopuolueet SDP ja Vihreät.
Asko Tanhuanpää