Hätä tuntuu olevan suuri, kuin sotatilanteessa. Pommit vaan ovat vaihtuneet hieman pienemmiksi, eikä sireenit soi piiloutumisen merkiksi. Ulkonaliikkumiskielto, tavaran säännöstely ja huoli sukulaisista painaa mieltä. Rajat sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen, armeija ja poliisi partioivat kaduilla.
Meillä itsellä on kuitenkin parhaat aseet torjua tämä uhka. On toimittava keskusjohdon oheistuksien mukaan, siellä asiantuntijat pohtivat miten menetellä. Yksittäisellä ihmisellä ei ole riittävää tietoa ohjatakseen muita. Maailmassa on jopa vuosikymmenien ajan ihmiset joutuneet ilman omaa syytään olemaan eristettynä kurjissa olosuhteissa sodan, pakolaisuuden tai poliittisten mielipiteiden takia. Ehkä meidän tilanteemme nyt avaa silmiämme myös tuohon suuntaan, ymmärtääksemme niitä oloja vielä paremmin.
Suomessa tilanne on vielä verrattavissa ”herrankukkaroon”. Toivottavasti tämä taistelu koronaa vastaan tulee yhdistämään kansoja, vaikka nyt rajoja suljetaankin ja huolimatta siitä että nyt ollaan fyysisesti jättämässä toinen ihminen pulaan, toisin kuin vanhassa sota-ajassa jolloin ”kaveria ei jätetä” -teema oli selviö.
Korona tulee muuttamaan myös arjen merkitystä. Turvallisesta arjesta tuleekin juhlaa, sen tulevat ihmiset varmasti kokemaan kun kaikki tämä pandemia on ohi. Se vaatii Suomenkin valtion johdolta suuria toimia elvyttääkseen yritystoimintaa ja turvatakseen työpaikat, ettei käy niin kuin 90-luvulla jolloin tuhansia yrityksiä meni, tai laitettiin konkurssiin ja ihmisiä jäi elinikäiseen velkataakkaan, jolloin itsemurhatkin lisääntyivät jyrkästi. Nyt on se vaikka velanoton paikka valtiolla, kun korot ovat miinuksella. Toivottavasti jako menee oikein, eikä osinkopottien kartuttamiseen, niin kuin yleensä tukemalla hyvin menestyviä suuryrityksiä.
PS. Valitettavasti vielä on niitä ”seitsemänveljes” -tyyppejä jotka pakenevat ikkunasta ja sitten joutuvat huutamaan apua kiven päältä, saarroksissa ja väärä mielikuva pääkopassa.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
