Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa lainattiin presidentti Kyösti Kallion sanoja itsenäisyyden alkuvuosilta: ” On rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”
Juhlakahvien jäähdyttyä komea ”Yhdessä”-teema unohtui nopeasti.
Hallitus sai läpi eduskunnassa työttömyyden torjumiseen suunnitellun aktiivimalli-lain, mutta laiminlöi sen sisällön selittämisen kansalle. Malli kun edellyttää poikkeuksellisesti työttömiltä omaakin panosta päästäkseen takaisin työnsyrjään.
Aktiivimalli lähtee vaatimuksesta työttömälle tehdä 18 tuntia työtä 3 kuukauden aikana tai kokeilla yrittäjänä tai osallistua työllisyyskoulutukseen. Näillä edellytyksillä korvaukset leikkaisivat vain 4.65 % työttömyysturvasta.
”Kyllä lampaita ollaan, jos emme löydä 200.000 ihmiselle kolmen tunnin työjaksoja joka toinen viikko” pähkäili pääministeri Juha Sipilä.
Kansanedustaja Juhani Vartiainen (kok) kysyi ”mitä hyvää elämää on elää ikuisesti työttömyysturvalla paikkakunnalla, jossa ei töitä ole?”. Pieni pelko ja seinää vasten joutuminen lisää haluja aktiiviseen työnhakuun automaattisesti, hän jatkoi. Paikkakuntaa muuttavalle maksetaankin nyt tuloista riippumatta liikkuvuusavustusta 700 euroa enintään 60 päivän ajalta.
Hallituksen röyhkeyttä kauhistellut oppositio-Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne tokaisi tamperelaista akateemista naishenkilöä lainaten: ”Tuntuu, että työttömät halutaan polvilleen ja antaa niskalaukaus”.
Rinteen oma tuskainen avuttomuus purkautui vaikean yhtälön edessä harkitsemattomalla tavalla sisällissodan Tampereen taistelujen 100-vuotispäivinä julkisuuteen.
Työhaluisten ihmisen kannalta toivoisi aktiivimallin tueksi tilaa myös vapaaehtoistyölle. Ei ole oikein, että työttömiltä leikataan tukia, jos he pääsevät mukaan vapaaehtoistyöhön. Sitä riittäisi halukkaille.
Päättäjät pelkäävät kuitenkin palkattoman työn vääristävän työmarkkinoita. Työttömät ovatkin varovaisia talkoilla auttamiseen, kun he pelkäävät työttömyyskorvaustensa menettämistä.
Työelämän raju muutos merkitsee sitä, että kun yksi ongelma on ratkaistu, nurkan takaa tulee jo uusi. Työttömyydestä tulee ammatti.
Nykyisen kehityksen katkaisuun pitäisi hakea ratkaisua lisäämällä valmennusta, jolla vastataan muuttuvan työelämän haasteisiin. Ihmisen tulisi varautua johonkin sellaiseen, mitä ei vielä ole. Ahkeruuden ohella joustavuus ja luovuus ovat avainsanoja jatkossa pärjäämiseksi.
Luovuutta voi opetella. Esimerkkejä systemaattisen luovuuskoulutuksen myönteisistä tuloksista löytyy kymmenien vuosien ajalta mitä moninaisimmista työyhteisöistä.
Kokemukseni henkilöstöjohtajan tehtävistä 80-luvun Wärtsilässä olivat tässä suhteessa rohkaisevia. Kun ihminen hakee ohjatusti itsestään piirteitä, joita hän ei itsekään tiennyt löytyvän, vahvuutensa tuntevalle tarjoutuu uusia polkuja muuttuvan työn tekemiseen. Sen lisäksi työnhaussa tarvitaan ”itsensä myymisen” taitoja.
Nyt SAK makaa vanhoissa juoksuhaudoissa kutsumalla väkeä 2.2.-aktiivimallin vastalausemarssille. Näkemyserojen siirtäminen opposition ja hallituksen välille poliittiselle tasolle osoittaa avuttomuutta.
Itkuvirret eivät auta työllisiä yhtään, päinvastoin. Jos marssille osallistuu 10.000 henkeä, se vastaisi kansantaloudellisesti noin 1.000 työttömän viikon koulutuspanostusta, 40 kurssia x 25 henkeä.
Esimerkki tästä elävässä elämässä on työministeri Jari Lindström (sin) itse. Paperitehdas, jossa hän oli luottamusmiehenä, ajettiin alas. Mies ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan luki itsensä kemian laborantiksi ja on nyt myös Suomen hallituksen ministeri.
Luovuus- ja markkinointiprojekteilla on kiire. Se kuuluu kaikille osapuolille, mutta nyt erityisesti ay-liikkeelle. Sen velvollisuus on käyttää jäsenmaksuja jäsentensä hyväksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi.
Ari Valjakka
Loading ...
