Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on aina ollut kiinnostava aihe suomalaisille medioille. Välillä täältä on etsitty epäkohtia, välillä ylistetty elämää auringossa.
Kun asiaa katselee reilun kymmenen vuoden perspektiivillä, käsittelytavoissa on selvästi havaittavissa muutamia muutoksia. Mielenkiintoista on ollut huomata, että samanaikaisesti eri mediat käsittelevät Aurinkorannikkoa samankaltaisin painotuksin.
Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopulla vallitsi reality -aalto. Aurinkorannikon suomalaisista tehtiin tv-dokkareita ja sarjoja. Näissä ohjelmissa tuotiin esille rantaelämän lisäksi myös elämän varjopuolia. Saman aikaisesti lehtijutut käsittelivät enimmäkseen suomalaisten alkoholinkäyttöä alueella.
Noin viisi vuotta sitten alkoi selvästi positiivisten perhejuttujen aalto. Lehdistä sai lukea paljon juttuja perheistä, jotka olivat muuttaneet Aurinkorannikolle syystä tai toisesta. Näissä jutuissa oli selvästi positiivinen sävy. Näiden juttujen sylttytehdas oli samaan aikaan voimakkaasti lisääntynyt etätyö.
Nyt tuntuu olevan vallalla Aurinkorannikon järjestäytyneen rikollisuuden käsitteleminen. Suomalaisten yhteyksiä rikollisuuteen tutkitaan ja lähikuukausina useammassakin suomalaisessa merkittävässä mediassa aiheesta on todennäköisesti perusteellisia juttuja. Tässä sylttytehdas lienee Katiska-vyyhti ja sen paljastamat yhteydet.
Me Aurinkorannikon suomalaiset olemme usein melko herkkänahkaisia jutuille, jotka käsittelevät aluettamme. Usein kuulee käytettävän sanaa ”palmukateus”, kun joku toimittaja ei kerro Aurinkorannikon elämästä myötäsukaisesti. Ehkä meidän pitäisi luottaa enemmän Frank Sinatran klassikkolausahdukseen; ihan sama mitä kirjoitetaan, kunhan nimi on oikein.
Pääkirjoitus
Loading ...
