Pelle Miljoona Oy aloittaa 40-vuotisjuhlakiertueensa Espanjan Aurinkorannikolla järjestettävästä Fugefest -juhlasta lokakuussa.
Bändi soittaa legendaarisimmassa ”Moottoritie on kuuma” kokoonpanossa, eli mukana ovat Pellen lisäksi Andy McCoy, Sam Yaffa, Tumppi Varonen ja Ari Taskinen. McCoy on innoissaan tulevasta kiertueesta.
-Hienoa lähteä näiden kundien kanssa rundille. Mulla on mieletön rispekti jokaista tämän bändin soittajaa kohtaan, McCoy iloitsee.
Bändi ei ole toistaiseksi pitänyt vielä yksiäkään varsinaisia treenejä, mutta kesäkuun aikana on tarkoitus kokoontua soittokämpälle.
-Me on funtsittu, että mentäis studioon levyttämään uutta materiaalia. Mulla on muutama hyvä tälle bändille sopiva biisi, samoin Tumpilla ja Samilla. Varmaan Pellenkin laatikosta löytyy vielä jotain ja Taskinen on aina niin luova, että biisejä kyllä syntyy. Tsiikataan mitä treeneissä tapahtuu ja ihmetellään, tehdäänkö pari uutta hittiä.
-Oy on silleen hyvä bändi, ettei siinä ole varsinaista liideriä. Oikeastaan se on enimmäkseen basistin bändi, Sami on niin kovan luokan soittaja, että hän pitää koko homman hienosti kasassa.
Flamencoa
Espanjasta McCoylla on lähes pelkästään hyviä muistoja. Hän on keikkaillut lähes kaikissa Espanjan isoissa kaupungeissa joko Hanoi Rocksin, Iggy Popin bändin tai jonkun muun kokoonpanon kanssa.
-Olen aina digannut flamencoa. Se on Espanjan mustalaisten aitoa kansanmusiikkia, ja varsinkin kitaristille erittäin haastavaa ja mielenkiintoista musiikkia.
-En tiedä olenko erityisen hyvä flamenco-kitaristi, mutta olen mä nyt ainakin paljon parempi kuin suurin osa niistä hemmoista, joiden olen kuullut sitä soittavan. Hanoin Espanjan keikoilla mulla oli tapana soittaa sellainen vartin mittain flamenco-juttu itsekseni lavalla. Se uppos jengiin tosi hyvin. Voi olla, että vedän Fugefestin keikalla myös flamenco-pätkän.
Flamencosta keskustelu siirtyy kitaristeihin. Suomalaisista kitaristeista McCoy ei erityisen paljon arvosta montaakaan.
-Dave Lindholm on helvetin kova blues- ja rockkitaristi sähkökitaran kanssa. Kaikki muut on aika kliinisiä, Ile Kalliot ja Ben Granfeltit. Albert Järvinen oli soittajana ihan omaa luokkaansa, sillä oli tunnistettava soundi ja joka nuotissa elämän makua.
-Mä olen elämässäni kuunnellut aika paljon mustia ukkoja. Albert King, T-Bone Walker on kovia bluesmiehiä ja Chuck Berryn vaikutus kuuluu edelleen jokaisen rockkitaristin soitossa. Sitten on tietysti liian aikaisin pois lähtenyt Jimi Hendrix, joka oikeastaan loi koko sähkökitaran uudestaan.
Hendrix johdattaa McCoyn pohtimaan nuorena kuolleiden muusikoiden mysteeriä.
-Kun noita nuorena nukkuneita funtsii, väkisin tulee mieleen, että joku hyötyy niistä kuolleena enemmän. Raadollista, mutta tässä busineksessa on sellaisia kusipäitä, joille raha on ainoa merkityksellinen asia. Kyllä Prince ja Michael Jackson ovat kuolleena managereille ja levy-yhtiöille paljon arvokkaampia kuin elävänä.
Yrttitarha
Andy McCoy on lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan. Hän kertoo ottavansa oluen silloin tällöin ja ruoan kanssa joskus lasin viiniä, muuten alkoholi on taakse jäänyttä elämää.
-Reilut kolme vuotta mä oon ollu dokaamatta. Ei mun kroppa kestä sitä myrkkyä, viina sekoittaa ihmisiltä sekä pään että elimistön. Mä tykkään poltella kaikessa rauhassa hyviä yrttejä, siitä tulee hyvä fiilis eikä mitään agressioita. Kun kattoo jengiä, joka dokaa, ne päätyy aina tonne snagarin kulmille flaidaamaan. Yrttijengi on rauhallista ja mukavaa porukkaa.
-Mun mielestä poliitikkojen pitäisi kieltää viina kokonaan, nytkin tekisi mieli mennä provokatiivisesti hajottamaan kaikki nuo baaritiskin viski- ja vodkapullot, siitä voisi saada aika hyviä lööppejä.
-Soittaminenkin on viinapäissään hankalaa hommaa. Pieni yrttiannos antaa lisää luovuutta, mutta tarkkuus ei kärsi yhtään. Jurrissa ei pysty säveltämään mitään kunnollista, yrteissä tulee hyvää jälkeä, McCoy julistaa yrttisavuketta käärien.
Teksti ja kuva: Antti Pekkarinen
Fugefestin kotisivuille tästä. Sivuilta on mahdollista ostaa liput ja matkat festarille.