Andalusiassa pidettiin viime sunnuntaina aluevaalit. Niiden tulos oli monella tapaa historiallinen. Andalusian vaaleja pidetään eräänlaisena virallisena kannatusmittauksena myös valtakunnallisesti, joten niiden merkitys on itseisarvoaan suurempi.
Ainakin kolme asiaa ovat Andalusiassa nyt eri tavalla kuin ennen. Ensiksi, ikuiseksi arvioitu sosialistien enemmistö parlamentissa on historiaa. Toiseksi, Andalusian parlamentti elää nyt aidosti monipuoluejärjestelmässä, kumpikaan vanha valtapuolue ei enää saa läpi päätöksiä ilman useamman muun ryhmän tukea. Kolmas ja eniten keskustelua herättänyt seikka oli Andalusian jytky, eli populistipuolue Vox:n odotettua suurempi menestys ja nouseminen vaa´ankieli asemaan.
Äärioikeistolaiseksi populistiliikkeeksi leimattu Vox -puolue sai 11% äänistä ja 12 paikkaa alueparlamenttiin. Kuten populistiset liikkeet aina, Vox hankki kannatuksensa yksinkertaistamalla asioita. Kampanjoidessaan Vox puhui vain muutamasta asiasta. Voxin teemat näissä vaaleissa olivat Espanjan yhtenäisyys, laiton maahanmuutto, Islamin vaarat ja EU:n petollisuus.
Pääteemojensa ympärillä Vox esitti kohtuuttomia yleistyksiä, aggressiivisia syytöksiä ja suuria lupauksia. Realistisia vaihtoehtoja asioiden ratkaisemiseksi Voxin johtajilta ei tullut. Kattavaa talous- tai sosiaalipoliittista ohjelmaa ei ole, koska ryhmän sisällä on liikaa vastakkaisia näkemyksiä näistä politiikanteon merkittävimmistä sektoreista.
Kansallisen yhtenäisyyden vahva korostaminen on Voxin eurooppalaisiin sisarpuolueisiin verrattuna erityispiirre. Katalonian ja Baskimaan itsenäisyyspyrkimysten yksiselitteinen tuomitseminen uppoaa hedelmälliseen maaperään juuri Andalusiassa. Alue on yksi Espanjan köyhimmistä ja se saa Madridin keskushallinnolta eniten tukea. Maksajina ovat pohjoisen rikkaat alueet, yhtenä merkittävänä Katalonia.
Separatismin vastustamisen lisäksi Voxin teemat ovat pitkälti samoja kuin vaikkapa Ruotsidemokraateilla tai Italian Viiden tähden liikkeellä. Eivät Jussi Halla-ahonkaan ajatukset kaukana Voxin teemoista ole. Ihan Unkarin Orbánin rautaa rajalle –linjoilla Vox ei sentään ole, mutta tämän kaltaisilla liikkeillä on tapana radikalisoitua, mikäli kapinaviesti uppoaa kansaan.
Edellä mainittujen teemojen lisäksi Vox kannattaa perinteisiä arvoja. Alhaisen koulutustason Andalusiassa homoliittojen ja feminismin kaltaisten asioiden vastustamisella saa helposti irtopisteitä ja ääniä. Asioina ne ovat sen tyyppisiä, ettei alueparlamenteilla ole juurikaan päätäntävaltaa niiden suhteen.
Voxin menestys on poikinut myös vastareaktioita. Kaikissa Andalusian isoissa kaupungeissa on vaalien jälkeen nähty mielenosoituksia ja sekasortoa. Näissä kahakoissa on pyritty kyseenalaistamaan demokraattisten vaalien tulosta. Agitaattorina kansannousuissa on toiminut ainakin vasemmistopopulismin keulakuva Podemos. Johannes Virolaisen ”pulinat pois, kansa on puhunut” osuu tässä harvinaisen hyvin kohdalleen. Demokratia on siinä mielin kummallinen leikki, että oma mielipide ei aina voita.
Joka tapauksessa Andalusiassa moni poliitikko joutuu nyt olemaan kieli keskellä suuta. Voiko Voxin kanssa tehdä yhteistyötä, vai leimautuuko silloin itsekin äärioikeistolaiseksi. Toisaalta, mikäli Vox jätetään ulos kabineteista, riski räksytyksen tehoon kasvaa ja seuraavissa vaaleissa jytky voi olla vielä rajumpi.
Valta on demokraattisissa monipuoluejärjestelmissä populistin suurin vihollinen. Valta turmelee mustimmankin fasistin, tulipunaisimman kommunistin tai turhia lupaavan huuhaaukon, kun joutuu kantamaan päätöksistään vastuuta ja tekemään kompromisseja. Me suomalaiset muistamme hyvin mitä tapahtui SMP:lle, kun Urpo Leppänen ei lupauksistaan huolimatta onnistunut työministerinä poistamaan työttömyyttä Suomesta kolmessa kuukaudessa.
Pääkirjoitus
Loading ...
