SDP:n puheenjohtajaa, pääministeri Sanna Marinia luonnehditaan demarien vasemman laidan kulkijaksi.
Käytännön toimet, puheet ja päätösten nuijiminen ovat saaneet yhä useamman kyselemään, että minkäs sortin sosialisti tämä Marin on.
Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa siitä, kun nuori Sanna Marin rohkaisi naisia menemään yleislakkoon, jotta naisalojen palkkakuoppa oikenisi.
Nyt hän oli valmis allekirjoittamaan potilasturvalain, joka rajaa naisvaltaisten hoiva-alojen lakko-oikeutta. Ennenkuulumatonta, kirjoittavat politiikan asiantuntijat kolumneissaan.
Myös monet muut päätökset ja pääministeri Marinin linjaukset poikkeavat siitä, mitä vasemmistodemarilta olisi odottanut.
Yksi tällainen päätös oli poistaa ns. eläkeputki. Putkeen päässyt kuusikymppinen sai jatkaa ansiosidonnaisen lisäpäivillä siihen asti, kunnes varsinainen eläkeikä tuli täyteen.
Muun muassa Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ajoi ratkaisua vuosikausia, mutta esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus ei rohjennut päätöstä tehdä.
Lisäksi Marinin johtama hallitus päätti ansiosidonnaisen turvan euroistamisesta, joka niin ikään on elinkeinoelämän mieleen. Euroistaminen kannustaa ottamaan kokopäivätyötä vastaan ja heikentää osapäivätyötä tekevien asemaa.
Etenkin kokoomus on ehdoitta, joskin passiivisesti, kannattanut Natoon liittymistä jo vuosikymmenien ajan. Kansalaisten vastustus ja yleinen varovaisuus sekä idänsuhteiden vaarantumisen pelko estivät liittymisen voimakkaan ajamisen.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan tuomitsi Marin jyrkästi presidentti Vladimir Putinin toimet ja ilmoitti tilanteen vaativan turvallispoliittisen tilannekuvan tarkistamista.
Kun yleinen mielipide kääntyi voimakkaasti liittymisen kannalle ja presidentti Sauli Niinistö puhui liittymisen puolesta, Marin ilmoitti Suomen hakevan Naton jäsenyyttä.
Marin puhui voimakkaasti Naton puolesta ja tuomitsi jyrkästi Venäjän sotatoimet. Tilanteeseen nähden siinä ei sinänsä ollut mitään yllättävää. Yllättävää oli se, että sanojen takana oli hyvin vasemmistolaisena pidetty poliitikko.
Tavanomaista vasemmistolle on ollut nihkeä suhtautuminen läntiseen sotilasliittoon ja aiempi Venäjän myötäily, joka on näkynyt muun muassa hiljaa olemisena. Venäjän hyökkäys on tuomittu mutta sillä ei ole elämöity eikä Nato-jäsenyyden hakemista kiitelty.
Sanna Marinia on kaiken tämän jälkeen aika vaikea liittää siihen vasemmistodemarien jatkumoon, johon kuuluvat muun muassa Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen.
Marin on yksi esimerkki siitä, miten valta vaikuttaa. Oppositiosta voi huudella vähän mitä lystää, mutta kun joutuu päätöksentekijäksi ja realiteetit lyödään nokan eteen, muuttuu mieli kummasti.
Suomalainen monipuoluejärjestelmä myös hioo jyrkimmät särmät. Kun hallituksessa istuu monen puolueen edustajat, pitää sopia ja sovitella. Päätöksiin pääseminen edellyttää aina kompromisseja.
Se hidastaa päätöksentekoa, mutta varmistaa sen, etteivät jyrkät yhden puolueen linjaukset mene läpi.
Donald Trumpin valtakausi Yhdysvaltain presidenttinä osoitti mitä pahimmillaan voi tapahtua, kun yhdellä puolueella on liikaa valtaa. Jopa tuomarit valittiin poliittisin perustein ja lakimuutoksilla pyrittiin heikentämään ihmisten mahdollisuuksia äänestää alueilla, jossa vastapuolen kannatus oli vahvaa.
Loading ...
