Näin totesi entinen lentoemäntä päästessään eläkkeelle. Se on totta, kun katsoo tulevaisuuteen, niin aika vaikuttaa aina julmatun pitkältä. Kun taas katsoo menneisyyteen, niin sitä kysyy itseltään, että minne vuodet katosivatkaan.
Vuosikymmenien kuluessa on tullut tehtyä sitä sun tätä, kaiketi olen kokemuksieni lopputulos ja mitään ei voi uudeksi muokata. On vain hyväksyttävä. Tulevaisuutta voi muokata, vai voiko? Ainahan sitä voi suunnitella, mutta useimmiten suunnittelut eivät pysy ajan lentovauhdin perässä.
Tuli mieleeni, että kuinkahan monta menolippua on tullut hankittua. Nuorena poikana ostin menolipun Tukholmaan ja samalla reissulla ollaan edelleenkin. Paitsi, että menolippuja on tullut hankittua sittemmin Pariisiin ja myöhemmin Espanjaan.
Tässä yhtenä päivänä yllätyin laskellessani vuosia, en ole asunut missään maassa yhtä pitkään kuin Espanjassa. Minne ovat Espanjan vuodet hävinneet? Tuntuu, kuin vuodet Ruotsissa ja Ranskassa olivat paljon pitempiä, mutta kaipa ne vuodet olivat oppimista ja nyt olen täysinoppinut, joten jullaan paikoillani. Olisikohan se vastaus?
Kotikieliä on ollut kolme, äidinkieliä vain yksi, joka oli vaarassa hukkua. Piti tulla Aurinkorannikolle löytääkseen äidinkieli uudestaan, siitä piti paikallinen suomalaisyhteisö huolta.
Ei Ranskassa tai Andalusian Granadassa suomalaisia tavannut ja kun kotikielenä on ollut jo vuosikymmeniä ranska, niin kyllä se äidinkieli repsahti.
6. joulukuuta vietettiin Espanjan perustuslaki-illallisia. Ankankoipia mutustellessa iski muisto, tänäänhän on myös Suomen itsenäisyyspäivä. Vaikka ei ollutkaan sinivalkoisia kynttilöitä, saatikka Suomen lippua, niin mieli palasi kummasti pakkasaamuihin ja se lämmitti kovasti.
Kimmo Sahlman
Loading ...
