Syksy Aurinkorannikolla on ollut säiden suhteen arvaamaton. Näin epävakaata syksyä ei ole ollut miesmuistiin. Toisaalta Suomen kesä oli kuumin ja kuivin koko mittaushistorian aikana.
Periaatteessa molemmat mainitut sääilmiöt mahtuvat tilastollisen poikkeaman raameihin. Ihan järjellä ajatellen, taustalla on oltava jokin isompi ilmiö, ei pelkästään normaali säävaihtelu.
Todistetta isommalle ilmiölle tarjoaa vaikkapa tämän lehden uutinen sivulla kolme. Siinä kerrotaan tulevaisuuden näkymistä, jotka ovat melko synkkiä. Andalusian keskilämmön arvellaan nousevan tällä vuosisadalla vähintään 3,6 astetta, jyrkimmissä arvioissa puhutaan huomattavasti suuremmasta noususta.
Jos pahimmat skenaariot toteutuvat, Andalusia on lähes asuinkelvotonta aluetta, kun vuosisata seuraavan kerran vaihtuu. Nykyiset hedelmälehdot voivat muuttua synkiksi aavikoiksi. Arviot ovat julmia, toteutuessaan niiden vaikutukset ovat hirvittäviä. Kun Andalusiasta mennään etelään, tilanne vain pahenee.
Jo nyt Afrikassa tapahtuu väestönsiirtymiä ilmastollisista syistä. Mikäli tilanne merkittävästi pahenee, nykyiset kansainvaellukset ovat pieniä siihen verrattuna, mitä tulemme seuraavina vuosikymmeninä näkemään. Siinä leikissä Orbánin tai Halla-ahon näkemyksillä ei ole merkitystä.
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tai edes hillitseminen vaatii maailmanlaajuisia rohkeita poliittisia päätöksiä. Yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat pieniä, mutta tärkeitä. On hyvä muistaa, että kulutuspäätökset tehdään yksilötasolla niin Espanjassa, Suomessa kuin Intiassakin.
Pääkirjoitus