Lompakko on se, jonka viimeksi haluaa hukkuvan. Hiki nousee nopeasti otsalle jos tämän tärkeän rahat ja kortit sisältävän esineen sijaintia ei heti muista. Hermostunut ravaaminen kotona ristiin rastiin ja taskujen läpikäyminen aiheuttavat jo pienen paniikinkin. Ei helvetti, mielessä pyörii ajatus vorosta, joka nauttii rahoistasi ja hyvässä lykyssä pankkikorttiasi vilautellaan marketin kassalla.
Hätäpäissään sitten kuoletetaan kaikki tärkeät kortit mahdollisimman nopeasti ja ollaan puilla paljailla esimerkiksi Aurinkorannikolla. Sen jälkeen kun tilit on tarkastettu, voi sitten huokaista helpotuksesta. Yleensä tämän jälkeen se ohut musta lompakko löytyy esimerkiksi olohuoneen mustalta pöydältä.
Pitää muistaa se ettei se kadonnut lompakko automaattisesti joudu rikollisen käsiin, vaikka mielessä siinä vaiheessa se onkin ainoa vaihtoehto. Lompakon palauttamisesta poliisille tai löytötavaratoimistoon on oikein tehty maailmanlaajuinen tutkimus. Eri määrä rahoja sisältäviä lombuugeja tiputettiin eri maiden kaupunkeihin. Sen jälkeen laskettiin, paljonko niitä palautettiin. Helsinki ja Mumbay olivat palautusmäärissä parhaita, myös Moskova ja New York pärjäsivät hyvin, palautusprosentti noin 70-80%.
Erikoista oli että eniten rahaa sisältävät lompakot palautettiin herkimmin. Myös vauvan, tai koiranpennun kuva lompakossa edisti palauttamista. Jos ei ole koiraa, niin kyllä minulta saa Vallen kuvan lompakkoonsa pientä korvausta vastaan. Itse olen hukannut lompsan useamman kerran, aina kuitenkin saanut sen takaisin. Mahtaakohan kännykässä toimia sama kuvajuttu? Meikäläisen nuoruudessa lompakko jätettiin kadulle ja liitettiin siimaan, jolla vedettiin lompsa hamuavan kätösen ulottumattomiin, ja oli hauskaa.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
