Monet ovat varmasti huomanneet, että espanjalainen tapa ajaa liikenneympyrässä eroaa suomalaisesta. Eli miten sattuu ja kaikki hoksottimet terävänä, kyllä se siitä. Osuinpa kerran ympyrään poliisiauton perässä ja ajattelin että nyt saan ainakin ”oikean” mallin paikallisesta tavasta. Ja niinhän se virkavalta päästeli kuin rahvaskin: suoraan keskimmäiselle kaistalle ja sieltä samaa vauhtia ympyrästä ulos reunimmaisen kaistan poikki. Vilkun käyttöaste oli varsin matala.
Tätä esimerkkiä noudattaen ajelin sitten kerran Fuengirolan juna-aseman ympyrään. Tällä kertaa oli kuitenkin liikennesäännöt tunteva paikallinen viereisellä kaistalla. Liekö saanut sairaskohtauksen ja tuupertunut torven päälle. Seuraavissa valoissa kaveri pysähtyi viereiselle kaistalle huutamaan kurkku suorana ja kädetkin kävivät kuin kärpänpyytäjällä. Purskahdin spontaaniin nauruun. Hetken ajattelin mennä antamaan miehelle jaxuhalin. Onhan sen pakko olla raskasta, jos täällä ei kestä sitä että liikenneympyröissä suhataan miten sattuu.
Nauruni näytti kuitenkin menevän sen verran señorin tunteisiin, että jaxuhalin sijaan päädyin varmistamaan, että autoni ovet ovat lukossa. Veikkaan että miehen ohimosuonet näkyivät kuuhun asti. Valoista hän kiilasi eteeni ja meinasi törmätä edellä ajavan auton perään. Ruuhkassa jonotellessa mies jaksoi vielä viisi minuuttia tulkita taustapeilin kautta minulle liikenneympyrän ihmeellisyyksiä. Samaan aikaan hän oli kaksi kertaa lähellä ajaa jalankulkijan päälle ja vielä kerran toisen auton perään. Mutta viesti tuli perille.
Janne Leipijärvi
Loading ...
