Mitä pienemmän osuuden ihmisryhmä muodostaa suuremmassa kokonaisuudessa, sitä tärkeämpää ryhmän kannalta asioittensa ajamiseksi on luoda rakentavassa hengessä omaa yhteistä näkemystä enemmistön sisälle. Eikä pelkästään omien asioittensa ajamiseen,vaan myös uuden asuinympäristönsä kehittämiseksi.
Parin Aurinkorannikko-viikon aikana olen seurannut, miten ajankohtainen asia täällä on luottamushenkilöiden valinta seuraavaksi vuodeksi. Heidän epäitsekäs tehtävänsä on hoitaa tasapainoisesti, eri näkemyskannat huomioiden, jäsenkuntansa asioita. Tärkeää on oman yhteisön henkinen hyvinvointi ”kaveria ei jätetä”-hengessä ja suomalaisten intressit suuremmassa kokonaisuudessa.
Tämän henkisen yhtenäisyyden ylläpito on vähintään yhtä tärkeää kuin aineellisten etujen turvaaminen vieraissakin olosuhteissa.”Mikään ei tee ihmistä surullisemmaksi kuin yksinäisyys” toteaa Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Hänen tutkimuksensa ihmisen onnettomuuden syistä paljasti yksinäisyyden suurimmaksi ihmiselle surullisuutta aiheuttavista tekijöistä. Tämän tekijän torjunnassa järjestöillä on suuri vastuu ja hoitoon tarvitaan moniarvoista hallintoa.
Kun presidentti Sauli Niinistö käytti äskettäin eläinrunoutta asiansa perusteluun, uskallan minäkin lainata Lauri Pohjanpään viisasta neuvoa faabelista,jossa ”talon nauriskuoppahan mennehet olivat kuomat kurki ja kettu.”
Runo 90 vuoden takaa päättyy neuvoon, kuinka kuomat selvisivät voimansa yhdistäen montusta:
”Mitä tämäkin tarina opettaa?
Sitä vaan, mitä yksin toimin
ei aikaan saa ees viisaskaan,
se saadaan yhteisvoimin”
Ari Valjakka
Loading ...
