Edessä on pitkä päivä, lähtö kotoa Fuengirolasta koittaa ennen seitsemää aamulla. Kansainvälinen Tetouanin retki Marokkoon on silti sen arvoinen. Tälle retkelle osallistui ainakin kanadalaisia, amerikkalaisia, puolalaisia, espanjalaisia ja toki meitä suomalaisiakin.
Bussin ovella meidät vastaanottaa hyvää englantia puhuva Ales. Ales kertoo rakastavansa Tetouania ja on vetänyt retkeä jo neljä vuotta, todellinen Tetouanin taitaja siis.
Tetouan on noin 400.000 asukkaan kaupunki Marokon pohjoisosassa. Se on Marokon ainoa Välimeren satama ja sijaitsee noin 60 kilometriä Tangerista itäkaakkoon. Kaupunki on ollut merkittävä liikennepaikka 700-luvulta alkaen, sillä liikenne Andalusiasta Marokkoon kulki sen kautta.
Bussilla matkaamme ensin Algecirasin satamakaupunkiin, mistä siirrymme sujuvasti laivaan. Laiva on todella moderni ja siisti. Tunnin merimatkan päässä on Ceutan kaupunki. Vaikka Ceuta kuuluu Espanjalle, se on jo Afrikan puolella.
Toinen bussi odottaa meitä satamassa ja vie kohti Marokon rajaa. Rajamuodollisuudet hoituvat bussissa istuen ja rajalta vajaan tunnin päästä läpi kauniiden maalaismaisemien olemmekin jo Tetouanissa. Seuraamme on liittynyt paikallinen opas Abdul, joka kertoo syntyneensä Tetouanissa joten varsinainen tietäjä hänkin.
Lue myös: Marraskesh hurmasi väreillä ja tuoksuillaan – ennakkoluulot karisivat
Basaarikujilla kuhinaa
Tetouan on Unescon maailmanperintökohde ja jo sen vuoksi käymisen arvoinen. Andalusiasta karkotetut siirtolaiset rakensivat aikoinaan Tetouanin vanhan kaupungin eli medinan. Medina on säilynyt koskemattomana sen rakentamisesta saakka.
Abdulin johdolla kävelemme juutalaiskortteleissa, toinen toistaan kapeimmilla kujilla ja basaarialueilla.
Abdulin apuopas varmistaa jokaisen kujan kulmassa, että koko ryhmä kääntyy oikeaan suuntaan. Hyvä niin, koska kulmia on paljon ja näin eksymisen mahdollisuutta ei ole.
Olemme siirtyneet aivan erilaiseen maailmaan ja aivan erilaiseen kulttuuriin. Pelkästään paikallisten vaatetus ja basaarikujilla myytävät tuotteet on ihan muuta kun meillä täällä Aurinkorannikolla.
Lue myös: Reissu-Rami kotiutui Fuengirolaan – matkapomo laittoi Aurinkorannikon retkibisneksen uusiksi
Ei heikkohermoisille
Basaarikujien ruokapuolella ohitimme mummon, joka valitsi kanatarhasta itselleen mieluisen kanan ja myyjäpoika otti kanan syliinsä. Hetkessä poika tarttui kanaan kaulasta ja väänsi toisella kädellä kanalta kirjaimellisesti niskat nurin ja näin mummo sai kuolleen kanan mukaansa.
Olen viettänyt lapsuuden kesät maalaistalossa ja kanatarhan harventaminen aina kesän lopuksi tuli tutuksi. Silloin opin, mitä tarkoittaa sanonta ”lentää kuin päätön kana”. Tetouanin kujilla kanoille ei annettu enää mahdollisuutta viimeiseen lentoonsa. Lensi tai ei, ei ole tietenkään kaunista katseltavaa.
Lounaan nautimme meitä varta vasten avatussa, kauniissa ravintolassa ja ehdimmehän lounaan jälkeen vielä ostoksillekin Abdulin opastuksella.
Eräs seurueemme herrahenkilö tinki aidon, marokkolaisen maton itselleen. Meni kuulemma tuliaisiksi tyttöystävälle. Hieno tuliainen.
Kuin toinen aikakausi
Päivän aikana oli tunne kuin olisin siirtynyt toiselle aikakaudelle pitkälle menneisyyteen, kauas modernista maailmasta, jossa itse elämme. Se juuri tekee Tetouanista käymisen arvoisen.
Tetouanin retki vaatii hyviä hermoja ja ennakkoluulottomuutta. Päivä sisälsi neljä bussimatkaa, kaksi laivamatkaa ja paljon kävelyä. Kotona olimme puolen yön aikaan, joten päivä oli pitkä, mutta mielenkiintoinen.
Tämä matka säilyy muistoissa pitkään juurikin sen erilaisuuden vuoksi.
Kotiin on silti aina hyvä palata. Ja käydä marketista ostamassa se valmiiksi tapettu kana kauniisti pakattuna, marinadilla tai ilman.
Matkatoimisto Meriatur tekee englanniksi opastettuja päiväretkiä Tetouaniin 23.9. alkaen läpi syksyn. Lisätietoja ja varaukset tästä (Meriatur.com).
Teksti ja kuvat: Raija Sailos
Loading ...
