Tämä herkku keksittiin paimenten nuotiolla – nyt churroja syödään Madridista Tokioon

Churro on espanjalainen uppopaistettu pitkä leivonnainen, joka on Espanjasta levinnyt maailmalle. Churron valmistukseen käytetään jauhoja, öljyä, ripaus suolaa ja joskus mausteena hiven sitruunaa. Churrot syödään yleensä aamiaisena paksun, melkeinpä vellimäisen kaakaon kanssa tai vain sellaisenaan tuoreena sokerissa pyöritettyinä.

Churro on poikkileikkauksesta katsoen yleensä kuusikulmainen, mikä johtuu taikinan pursottamisesta tähden muotoisen erikoispursottimen läpi.

Harva herkku on yhtä helposti tunnistettava kuin churro. Kultainen, uritettu ja usein sokerilla kuorrutettu uppopaistettu taikinatikku on noussut kansainväliseksi katuruoan ikoniksi: se kuuluu huvipuistoihin Yhdysvalloissa, markkinoille Latinalaisessa Amerikassa ja kahviloihin Aasiassa.

Silti churro on edelleen ennen kaikkea espanjalainen perinneherkku, jonka asema maan kulttuurisessa identiteetissä on vahva. Mutta mistä churro todella on peräisin, ja miksi siitä tuli juuri Espanjassa niin rakastettu?

Espajalaispaimenet leipoivat churroja leivän korvikkeiksi

Churrojen alkuperästä on useita tarinoita. Yhden suositun version mukaan espanjalaiset paimenet kehittivät ne yksinkertaiseksi leivän korvikkeeksi vuorilla, joissa ei ollut uuneja.

Taikinasta – jauhoista, vedestä ja suolasta – syntyi nuotion liekeissä ensimmäiset churrot. Kierteinen muoto muistuttaa paikallisen Churra-lammasrodun sarvia.

Sarjamurtautujalle kova tuomio Málagassa – vuosia vankeutta

Pähkinät 33/25

Fuengirolalainen Higuerón avaa Espanjan ensimmäisen Waldorf Astoria -hotellin

Toisen teorian mukaan churrojen juuret ulottuvat Kiinaan. Portugalilaiset kauppiaat tapasivat siellä youtiao-nimisen uppopaistetun taikinatangon 1500-luvulla ja toivat idean mukanaan Iberian niemimaalle. Espanjalaiset muokkasivat herkkua edelleen ja alkoivat pursottaa taikinan tähtimäisen suuttimen läpi, mikä antoi churroille niiden tunnusomaisen rapean pinnan.

Kadunvarsilta Madridin kahviloihin

1800-luvulle tultaessa churrosta oli tullut koko Espanjan suosikkieväs. Kadunvarsien churrerot paistoivat taikinaa suurissa öljykattiloissa ja myivät tuoreita churroja ohikulkijoille. Ne liittyivät erityisesti varhaisiin aamuihin ja myöhäisiin öihin ja tämä perinne elää yhä.

Espanjassa churroja ei syödä yksinään, vaan ne kastetaan lähes poikkeuksetta kupilliseen paksua suklaajuomaa, chocolate a la taza. Tämä yhdistelmä merkitsee monille espanjalaisille perheen yhteisiä hetkiä, sunnuntaiaamuja ja juhlapyhiä.

Churrojen muoto vaihtelee alueittain. Klassinen malli on ohut ja rapea, kun taas Madridissa suositut porras-churrot ovat paksumpia ja pehmeämpiä, usein jaettavaksi tarkoitettuja.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Espanjassa churroja ei yleensä täytetä tai sokeroida, vaan makeus tulee suklaasta.

Espanjalaisherkku on valloittanut maailman

Kun Espanjan vaikutusvalta levisi siirtomaakaudella, churrot kulkivat mukana. Latinalaisessa Amerikassa niistä tuli suosittuja omilla muunnelmillaan: Meksikossa ne kierretään kanelisokerissa ja täytetään suklaalla, cajetalla tai vaniljakreemillä, Argentiinassa ja Chilessä dulce de lechellä ja Kuubassa guavalla.

Filippiineillä churrot tulivat espanjalaisten fransiskaanimunkkien mukana ja ovat yhä suosittu välipala, merienda, kuuman suklaan kanssa.

Yhdysvalloissa churrot ovat löytäneet tiensä huvipuistoihin, urheilustadioneille ja markkinoille yleensä pitkinä ja sokerilla kuorrutettuina.

Espanjan pysyvä churro-perintö

Vaikka churrot ovat saaneet lukuisia muotoja maailmalla, Espanja on edelleen niiden henkinen koti. Lähes jokaisessa kaupungissa ja kylässä on perinteisiä churrerioita, joissa tarjoillaan vastapaistettuja churroja.

Tunnetuin on Madridin Chocolatería San Ginés, joka on valmistanut churroja vuodesta 1894 ja palvelee ympäri vuorokauden. Turistit ja paikalliset jonottavat sinne aamuyöstäkin.

Viime vuosina churro on kokenut myös modernin renessanssin. Artesaanileipomot ovat kehittäneet uusia täytteitä ja kuorrutteita, ja sosiaalinen media on tehnyt suosituksi esimerkiksi churrojäätelövoileivät ja sateenkaaren väriset versiot.

Silti mikään ei korvaa klassista espanjalaista kokemusta: tuoreita churroja, kuppi höyryävää suklaata ja yksinkertaista mutta ajattoman nautinnollista hetkeä.

Matkailijoille Espanjassa churrojen maistaminen alkuperäisessä ympäristössään on lähes välttämätön osa vierailua. Ja muualla maailmassa ne tarjoavat palan espanjalaista perinnettä paikallisella vivahteella.