On olemassa kahdenlaisia aikuisia: niitä, jotka pelkäävät unohtavansa auton avaimet, ja niitä, jotka ovat unohtaneet, minne auton jättivät. Jälkimmäiset ovat usein niitä jotka vakuuttavat olevansa täysin kunnossa. Muisti on kummallinen kapistus. Se toimii moitteettomasti silloin, kun pitäisi unohtaa nolo hetki vuodelta 2007, mutta katoaa välittömästi, kun yrität muistaa pankkikortin tunnuslukua. Ja mitä enemmän yrität muistaa, sitä vähemmän muistat. Tämä on universaali laki, vähän kuin se, että kaupan kassajonossa valitset aina hitaimman jonon.
Mutta kaiken tämän arkisen koomisuuden takana piilee vakavampi pelko. Muistinmenetys ei ole pelkkä unohtunut kauppalista – se voi olla merkki jostain suuremmasta. Dementia, tuo sana, jota moni välttelee kuin viimeistä joulutorttua tammikuussa, hiipii mieleen. Ja syystäkin: suurin osa aikuisista pelkää sitä enemmän kuin monia muita sairauksia. Usein kuulee lohdullisen neuvon: syö terveellisesti, liiku, nuku hyvin. Terveelliset elämäntavat eivät yksin riitä takaamaan, että muisti säilyy terävänä loppuun asti. Taustalla voi vaikuttaa perimä – se näkymätön käsikirjoitus, jonka mukaan kehomme ja aivomme toimivat, halusimme tai emme.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että muistitesteissä heikoiten pärjäävät usein ne, jotka kokevat eniten yksinäisyyttä. Keskustelu, jopa pieni väittely siitä, pitäisikö kahvi juoda mustana vai maidolla – kaikki nämä pitävät aivot liikkeessä. Sosiaalinen eristäytyminen lisää vakavien sairauksien riskiä, aivan kuin tupakointi tai liikkumattomuus. Yksinäisyys on terveydellinen riski, josta puhutaan liian vähän. Kun työelämä jää taakse, ja arjen rutiinit muuttuvat, ihmiskontaktit voivat vähentyä huomaamatta. Yksi tehokkaimmista tavoista pitää aivot vireinä on osallistua – olla osa jotakin. Vapaaehtoistyö on tässä suhteessa todellinen aarre, olipa kyse hyväntekeväisyysjärjestöstä, paikallisesta urheiluseurasta tai vaikka kirkon toiminnasta, osallistuminen tuo mukanaan sekä sosiaalisia kontakteja että merkityksellisyyden tunnetta. Ja mikä parasta, tutkimusten mukaan tällainen toiminta voi hidastaa kognitiivista heikkenemistä jopa 15–20 prosenttia.
Vapaaehtoistyössä on myös se etu, että se pakottaa sinut käyttämään aivojasi monipuolisesti. Joudut muistamaan nimiä, suunnittelemaan tekemistä, ratkaisemaan ongelmia ja ennen kaikkea olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se on kuin monipuolinen treeni aivoille – ilman hikipisaroita (ellei sitten lasketa niitä hetkiä, kun yrität muistaa jonkun nimeä kesken keskustelun). Toki on rehellistä myöntää, että kaikki eivät hyppää innosta vapaaehtoistyöhön. Ajatus uusista ihmisistä ja tilanteista voi tuntua ensin raskaalta, varsinkin, jos on tottunut viettämään aikaa yksin. Mutta ehkä juuri siksi se onkin niin tärkeää. Ja aloittaa voi pienesti. Yksi keskustelu. Yksi tapahtuma. Yksi kerta viikossa. Aivot eivät vaadi täydellisyyttä – ne vaativat vain käyttöä.
Ja ehkä tärkeintä on suhtautuminen. Pienet unohdukset ovat osa elämää. Ne ovat joskus ärsyttäviä, joskus huvittavia ja joskus jopa vapauttavia. (Kuka oikeasti haluaa muistaa jokaisen nolo hetken elämästään?) Mutta samalla ne voivat toimia muistutuksena – kirjaimellisesti – siitä, että aivoista kannattaa pitää huolta. Joten seuraavan kerran, kun unohdat, miksi menit keittiöön, älä panikoi. Ehkä menit sinne hakemaan kahvia. Tai ehkä aivosi vain päättivät pitää pienen tauon. Mutta jos huomaat viettäväsi yhä enemmän aikaa yksin, ilman keskusteluja ja kohtaamisia, siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Muisti ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, se on myös sosiaalinen ilmiö: me muistamme yhdessä, kerromme tarinoita, jaamme kokemuksia. Ilman muita ihmisiä muistimme jää vajaaksi – vähän kuin kirja, josta puuttuu puolet sivuista. Ja kukapa haluaisi lukea sellaista kirjaa?
Ehkä siis paras neuvo muistin ylläpitämiseen ei olekaan pelkästään syödä salaattia ja käydä lenkillä (vaikka nekin auttavat) vaan pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Soita ystävälle. Liity ryhmään. Mene mukaan toimintaan, vaikka vähän epäröisit. Ja jos unohdat, miksi lähdit kotoa, voit aina sanoa, että lähdit harjoittamaan aivojasi. Se kuulostaa paljon paremmalta kuin “en muista”.
Loading ...
