Susanne ja Juha Päivärinta: Sisko ja sen veli

Susanne Päivärinta, 61, ehti tulla koko kansalle tutuksi pitkän linjan toimittajana, ennen kuin hän pyrki ja tuli valituksi eduskuntaan viime vaaleissa. Pääsiäisen aikaan ensimmäisen kauden kansanedustaja vieraili perheensä kanssa Aurinkorannikolla, missä hänen veljensä Juha Päivärinta, 64, on asustellut talvikaudet jo toistakymmentä vuotta.

Raahessa ja Oulussa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet sisarukset kävivät Aurinkorannikon suomalaisradion Fuge FM:n haastattelussa, jossa politiikan ja muiden päivän polttavien aiheiden sijaan sukellettiinkin heidän yhteisiin kasvuvuosiinsa, lapsuusmuistoihinsa ja keskinäiseen sisarussuhteeseensa.

Vaikka ajoista yhteisessä kerrossängyssä on vierähtänyt jo vuosikymmeniä, huokuu kaksikosta lämmin sisarushenki – sopivalla kuittailulla maustettuna – heti keskustelun alkuhetkistä alkaen.

Suklaarasia aiheutti kateutta

Sisarussuhteen perkaaminen ja muisteleminen on luonnollista aloittaa sieltä alkumetreiltä. Susannen syntyessä Juha oli ehtinyt jo kypsään kolmen vuoden ikään. Susanne ei osaa nimetä varhaisinta yksittäistä muistoaan Juhasta, mutta ylipäätään lämpimiä muistoja yhteisestä lapsuudesta Raahessa on paljon

– Kun sulla on kolme vuotta vanhempi isoveli, joka osaa kaiken paremmin, tietää kaiken paremmin, on nopeampi, niin Juha oli sellainen yksityisopettaja, jota minä matkin kaikessa ja ihailinkin tietenkin, hän kertaa.

Yksi erityisen kirkkaana mieleen jäänyt lapsuusmuisto nousee Susannelle mieleen.

– Minä olin aina hirveän kilpailuhenkinen ja ehkä huomiohakuinenkin, hän alustaa.

– Juha oli auto-onnettomuudessa Raahessa. Meillä oli saksaseisoja ja Juha käveli karvahattu päässä tämän saksanseisojan kanssa kohti Antinkangasta ja jäi auton alle ja joutui sairaalaan. Siinä ei onneksi käynyt mitenkään pahasti, mutta aivotärähdys tuli kuitenkin ja Juha joutui sairaalaan, Susanne jatkaa.

– Minä olin hirveen perso makealle ja kun me mentiin sairaalaan, niin tämä kuski joka ajoi Juhan päälle, oli tietenkin tosi järkyttynyt ja pahoillaan ja toi Juhalle ison konvehtirasian. Ja minä olin niin kateellinen siitä konvehtirasiasta. Ajattelin, että minunkin täytyy heittäytyä tuonne tielle ja jäädä auton alle, koska mäkin haluan tuommoisen hienon konvehtirasian, hän muistelee huvittuneena.

Iltasadut auttoivat nukahtamaan

Juha nauraa että vaikka hän oli kolme vuotta vanhempi, niin hän ei silti muista yhteisestä lapsuudesta läheskään yhtä paljon kuin pikkusisko. Hän kertoo lukeneensa Susannen kirjasta ja lehtihaastatteluista mitä kaikkea heille on lapsuudessa tapahtunut.

Yhteisiä hetkiä kuitenkin löytyy, kun muistoja kaivetaan esiin yhdessä. Susanne palauttaa mieleen iltarituaalin Raahen lastenhuoneessa.

– Jokailtainen rituaali oli se, että kun Juha nukkui kerrossängyssä siellä ylhäällä ja minä siellä alhaalla – mistä tietenkin olin kateellinen. Mutta se mitä sinä Juha teit joka ilta, sulla oli taskulamppu ja sen avulla teit kädellä varjoja siihen valkoiseen seinään ja kerroit satuja, siellä oli Nakke Nakuttajaa ja muuta.

– Juu, minä kerroin satuja ja sinä uskoit ne, Juhakin muistaa.

– Uskoin, ja sitten mun oli aina helppo nukahtaa, Susanne myöntää.

Vanukkaat hävisivät parempiin suihin

Kaikki muistot eivät ole yhtä seesteisiä. Sisarussuhteeseen kuuluu myös kilpailua ja pieniä kiistoja. Tällaista saattoi tapahtua mm. makeisten ympärillä.

Perjantai-illat olivat Päivärinnoilla erityisiä: silloin sai limsaa ja Jacky-makupaloja. Mutta jaettavaa ei aina riittänyt, jos isoveli Juha ehti apajille ensimmäisenä. Susanne muistaa vieläkin kerran, jolloin Juha oli oman vanukkaansa lisäksi lusikoinut parempiin suihin myös Susannen ja heidän pikkusiskonsa Sarinkin vanukkaat.

– Ja kun mä sanoin että ei jumankede, sä oot syönyt meidän Jacky-makupalat, niin sä sanoit, että yhdestä tulee vaan paha mieli, Susanne moittii Juhaa.

Juha ei kiistä syytöksiä, pikemminkin päin vastoin.

– Meillä olis riitaa edelleenkin jos me asuttaisiin yhdessä, koska mä juuri söin Jacky-makupalan ja suklaan kun lähdin tänne haastatteluun. En mä niistä luovu ikinä, Juha nauraa

Musiikki ja eläinrakkaus yhdistävät

Luonteiltaan sisarukset kertovat olevansa monella tapaa samankaltaisia, vaikka erojakin on.

– Ollaan molemmat aika itsepäisiä, Juha toteaa.

– Kyllä, itsepäisyys, peräänantamattomuus ja yritteliäisyys yhdistävät meitä, Susanne täydentää

Yksi iso sisaruksia yhdistävä tekijä on musiikki.

– Mähän olen levyttänytkin, ja pienenä musisoitiin paljon yhdessä. Soitettiin instrumentteja ja jopa ilman kitaraa, Susanne muistelee.

Lisäksi perheessä jaetaan vahva eläinrakkaus. Lapsuudenkotiin päätyi usein jopa villieläimiä.

– Juhalla oli jo pienenä kyky pyydystää villieläimiä ja kouluttaa niitä, niin että meillähän oli lemmikkeinä kaksi oravaa, naakka, siili, varis ja villikissojakin yhdessä vaiheessa, Susanne luettelee.

Naakasta Juhalle muistuu mieleen tapaus jolloin hän pääsi näpäyttämään omaa biologianopettajaansa.

– Kerran koulussa välitunnilla hoksasin, että se naakkahan on tuolla naapurin pihalla puussa ja lapset sano, että siellä on harakka. Ja opettaja, joka sattui vielä olemaan biologian opettaja, tuli sanomaan, että kyllä se on varis.

– Minä ajattelin että ei ruveta väittelemään, mutta sanoin että voin todistaa että se on naakka. Olin oppinut matkimaan sen naakan ääntä ja levitin käden, niin se naakka hoksas että Juha on tuolla ja se laskeutui mun kädelle. Koko koulun piha oli aivan shokissa ja katto että mitä täällä tapahtuu. Minä sanoin, että voitko vielä väittää tätä varikseksi, Juha nauraa.

– Se oli ihan ihmeissään, mutta ei se valitettavasti vaikuttanut mun biologian arvosanaan.

Kesä on parasta Suomessa

Kun menneitä on muisteltu tarpeeksi, on aika katsoa hieman myös eteenpäin, tulevaan kesään. Sekä Susanne että Juha Päivärinnalla on jo melko selkeät suunnitelmat siitä, missä merkeissä ensi kesä sujuu.

– Minulla on aika normisuunnitelmat, eli eduskuntatyöhän jatkuu ainakin juhannukseen. Sitähän ei koskaan tiedä, vaikka paukkuu sen ylikin niin kuin menneinä kesinä on nähty, Susanne pohtii.

– Tykkään olla Suomessa kesällä. Meidän äiti on Posiolta ja meillä on siellä sellainen mökki, niin olen vähän uudestaan hurahtanut tuohon Lappi meininkiin. Ja poikani Kaius rakastui myös aikoinaan siihen erämeininkiin. Joten luulen, että me painutaan sinne Posiolle, Susanne päättää.

Juhaa vetävät puoleensa vesistöt.

– En tiedä onnistunko, mutta ainakin pyrin viettämään enemmän lomaa kuin tekemään töitä. Olen aika paljon vesillä Suomessa veneellä. Viime kesänä ajettiin Kuopiosta Savonlinnaan tenniskisoihin ja oopperaan, ja sieltä käytiin vielä Lappeenrannassa. Ja sama reissu toteutuu varmaan tänäkin kesänä, hän hahmottelee.

Suomihan on kesällä fantastinen, Susanna sanoo, ja päättää haastattelun vielä yhteen muistoon.

– Meidän isä oli huumorimiehiä, niin hän sanoi aina, että Suomen kesässä on yksi hyvä puoli: Onneksi se loppuu lyhyeen.

Susanne ja Juha Päivärinnan koko haastattelun Fuge FM:n vieraina voit kuunnella alta: