Sosiaalisen median ja niissä toimivien eri keskustelupalstojen uskottiin lisäävän yhteiskunnallista keskustelua eri näkökulmista.
Sitäkin toki on ja paljon käydään sivistynyttä, vastakkaisia mielipiteitä arvostavaa keskustelua. Aivan liikaa keskustelupaistoista on kuitenkin tullut samanmielisten yhteisöjä, joissa eri tavalla ajattelevia kohdellaan vihollisina.
Tärkeintä mielipiteille ja tiedoille on se, että ne vastaavat omaa arvomaailmaa. Toisarvoista on tietojen todenperäisyys.
Tätä kehitystä edesauttavat internetin algoritmit, jotka ohjaavat käyttäjälle informaatiota, josta hän on ollut kiinnostunut. Mitä suppeampi aihepiiri, sen suppeammaksi käy informaation tarjonta.
Tämä nettilogiikka vääristää helposti nettisurfaajan maailmankuvaa. Jos aihevalinnat ohjautuvat voittopuolisesti esimerkiksi seksuaali- ja muihin rikoksiin, täyttyy sinun someuutisesi näistä aiheista.
Somemaalima on rikoksia ja raiskauksia täynnä. Kokonaiskuvaa maailmasta muuttuu todellisuutta vastaamattomaksi.
Facebook, Twitter ja muut sosiaalisen median kanavat ovat tähän asti olleet käytännössä täysin vapaita mitä erilaisimmille väitteille ja valheellisille tiedoille.
Vasta Yhdysvaltain väistyvän presidentin Donald Trumpin kiihotuspuheet maan kongressitalon valtaamiseen herättivät edellä mainitut somejätit.
Ne sulkivat Trumpin tilit. Samalla alkoi maailmanlaajuinen keskustelu somejättien sisältövastuusta.
Joidenkin mielestä vastuu kuuluu lainsäätäjille. Viime käden vastuu varmasti heille kuuluukin. Ensi käden vastuun pitäisi kuitenkin aina olla julkaisijalla.
Julkaisijan tulee varmistaa, ettei tieto ole lainvastaista. Näin on perinteisillä medioilla ja näin pitäisi olla sosiaalisen median puolella.
Sosiaalisella medialla on yhä kasvava merkitys ihmisten ajatteluun. Viime vuosien kehitys on osoittanut, että valheita levittämällä ja vihaa lietsomalla voidaan saada laajatkin joukot kääntymään laillista demokraattista yhteiskuntajärjestystä vastaan.
Pohjana tällaiselle joukkojen käytökselle ovat usein juuri valheelliset väittämät, joita eri muodoissa toistetaan. Tyypillinen esimerkki on Yhdysvaltojen presidentinvaalit.
Vaalien tulos varmistettiin moneen kertaan, eikä vilppiä löytynyt, mutta siitä huolimatta Trumpin toistuvat vilppiväitteet saivat ison osan hänen kannattajistaan uskomaan väärinkäytöksiin.
Kun väärinkäytöksiin uskonutta joukkoa vielä kiihotettiin marssimaan kongressirakennukseen, oli katastrofi valmis.
Yhdysvaltain tapahtumat ovat avanneet myös päättäjien silmät näkemään somevaikuttamisen yhä laajemmin. Enää ei kyse ole vain kapea-alaisesti vihapuheiden tai rasismin levittämisestä tai vaalivaikuttamisesta.
Nyt nähdään jo, että sosiaalisen median avulla kyetään mobilisoimaan yhä kasvavia joukkoja kyseenalaistamaan länsimaisen demokratian.
Vastuullisesta mediasta puhutaan valemediana, oikeuslaitos halutaan poliittiseen ohjaukseen, päättäjiä pelotellaan omien ajatusten taakse ja poliittisia vastustajia demonisoidaan.
Tätä kaikkea on nähty demokratian kehdossa tähän asti. Eikä kukaan voi varmuudella sanoa, mitä vielä tulee eteemme.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on median palveluksessa yli 40 vuotta toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
